7 päivä | Rotorua - "art deco-Napier" - Wellington | 594 km

Aamulla klo 8.00 lähdettiin Rotoruasta kohti Wellingtonia, säntillisesti ja ohjesäännön mukaisesti. Toki ennen lähtöä käytiin lorauttamassa tankit täyteen bensaa ja karamelli- ynnä muiden matkavirkisteiden ostoksilla.

Moro! Laitetaanko pojat suut makiaksi ?
Timo tietää miten pääsee varmimmin Tampereen poikien ja tyttöjen kaveripiiriin.

Noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen matkan käsikirjoitus muuttui loppupäiväksi. Joukon Suzukista alkoi virta loppua. Joukolla itsellään sitä kuitenkin riitti vanhaan malliin. Onneksi Jouko on sähköinsinööri, joten akku- ja latauspulmien haasteet otettiin kiitollisena vastaan. Tomilla ja Joukolla, ns. “Porin mies”, oli onneksemme samanlaiset pyörät, joten akkujen vaihtorulianssi lähti sujuvasti käyntiin. Työnjako oli selkeä, Jouko ajaa akut tyhjiksi ja Tomi lataa ne, jonka jälkeen akut “swapatataan” keskenään. Ja päällysmiehet varmistivat läsnäolollaan operaation onnistumisen:)

Ensimmäinen nähtävyys Rotoruan jälkeen oli Huka Falls. Se on valtavassa kallionhalkeamassa vuolaasti virtaava koski. Käynti koskella ilmeisesti yllytti herra Poseidonin laittamaan sateet peräämme, sillä seuraavat runsaat sata kilometriä ajettiin sateessa ja tuulessa, tähän mennessä päivän huikempia mutkateitä yli asumattoman erämaan. Lopuksi saavuttiin saaren Tyynen Valtameren puoleiselle rannikolle, Napieriin.

Maastovärinaamioitu helikopteri uusi-seelantilaiseen tapaan. Matkaa taitettiin Suzukit kärjessä, näin pysyi virran käyttöpiste ja lataamo samassa paketissa. Taukopaikkana Huka Falls.

Mä ajoin kylmästä lämpimään, Jukka Pojan sanoin. Hyvät ajovarusteet, parempi mieli, ja niin edelleen. + 12 C.

Napier, + 28 C. Napier tunnetaan maailman art dec kaupunkina sen pääasiassa 30 -luvulla rakennetun rakennuskannan ja tyylisuunnan mukaan. Vuonna 1931 sattunut maanjäristys tuhosi vanhan kaupungin perusteellisesti ja se jälleenrakennettiin ajan hengen mukaisesti. Voidaan ehkä todeta, että 1930 luvun epäonni on koitunut myöhempien aikojen onneksi niin kaupungille itselleen, kuin turismille..

Matkamme jatkui lounaan jälkeen edelleen 28C:n lämmössä kohti Hamiltonin kaupunkia. Olimme jo päättäneet ajaa suorinta tietä Wellingtoniin. Joutuisasti edenneen matkan lumoissa tein arviointivirheen reittien suhteen, ja päätin suunnistaa hieman pienemmille teille ja katsastaa Pohjois-Saaren kaakkoiskulman maisematiet.

Maisemat oli tietty upeat ja jälleen ennen näkemättömiä lampaiden ja karjan laudunmaita. Lampaita oli kymmeniä tuhansia kuten lehmiäkin. Reitti oli mutkikas ja hidas ja sitä hidasti edelleen lukuisat tietyöt ja niiden liikenteenohjauksen odotteluajat. Saatiinpa siinä pikku sadekin kaupan päälle. Keväällä aina korjataan talven sateiden kuluttamia pikkuteitä, joista on pohjat valuneet jokeen tai ylärinne valuttanut maamassansa maantielle. Aina vuosittain, keväisin ja paikka kerrallaan.

Olipa säätila mikä hyvänsä, niin kaunista on.

Tämä upea reitti päättyi aikanaan kun lähestymme Wellingtonia. Sinne ajettiin yli kilometriin korkeuteen yltävän vuoristotien kautta. Iltapimeässä (Jouko ilman valoja) ajoimme muutaman extra mutkan kautta Wellingtonin keskustan hotelliin.

Wellingtoniin selvittiin ainoastaan kuudella akun vaihdolla. Loppumatkasta vaihto sujui kuin formulatankkaus.
Satulat irti, akun navat irti, (älä hukkaa muttereita) vaihda akut, satulat kiinni, työnnä lataava pyörä käyntiin ja menoksi. Todellinen loppuunsa hiottu pack-unpack -prosessi.

Matkan muut merkit, erään saksalaisen valmistajan BMW -merkkiset pyörät ovat käyttäytyneet tähän saakka huomaamattomasti kun lempilapsi. Pikku hiljaa joidenkin epäilevä suhtautuminen tähän vierasmerkkiin tai malliin alkoi kääntyä ihastukseksi omaa armastaan kohtaan.

Wellington by night. Gessut pysäköitiin poikittain siistiin riviin tälle puolelle katua ja Suzukit toiselle puolelle akku-käytännöllisistä syistä. Turku -rules..

Ei mennyt aivan putkeen tämä päivä, mutta oikeasti juuri tämä päivä ehkä jäi parhaiten kaikkien mieleen. Wellingtonissa oli täysi hulina päällä, joten liityimme joukkoon illallisen merkeissä.

Wellington on Uuden-Seelannin ravintola mekka, sillä täällä ravintoloita enemmän per asukas kun New Yorkissa Pizza illallisen jälkeen painuimme tyytyväisinä ja raukein mielin nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys Etelä-Saarelle lähtevälle Pictonin lautalle.

Hyvää yötä:)