12 päivä | Queenstown - Milford Sound - Te Anau | 402 km

Tänään lähdettiin liikkeelle jo klo 7.00. Aamupalalle poikettiin vasta noin 50 km ajon jälkeen Kingston Cornerin pikkubaariin. Aamiainen rakennettiin monista eri herkuista, se oli uniikki eikä maistunut tavanomaiselta hotelli-aamupalalta, vaan paremminkin reissumiehen combo-paketilta.

Kaahaamiseen ei kuitenkaan ratkettu, mutta esimerkiksi traktorin perään kertyneet autojonot ohitettiin “dynaamista ohitustapaa“ käyttäen, eli koko letka keskiviivaa seuraten, “kun heittämällä suon yli” Tuntemattoman sotilaan termistöä käyttäen, niin kun Tomi totesi.

Tämän päivän aikataulutetulle operaatiolle oli tarkoituksensa aina aamun startista alkaen, koska meillä oli varattuna risteilyliput klo 14.45 alkavalle Milford Soundin vuonoristeilylle. Etappivälipisteestä Te Anausta Milford Soundiin oli Milfordiin vain noin 100 km ajomatka.

Aamiaisen jälkeen päästeltiin Te Anuan pikkukaupunkiin yhtä soittoa 180 km turhia kainostelematta, niin että “hippulat vinkui”. Välitankkaus matka-apulaisen avustuksella ennen erämaahan menoa.

Tässä tuleva yöpymispaikka, laita paikka mieleen jos ajelet iltapäivällä omia aikojasi takaisin hotellille.

Esko, Tampereen seudun komein ja tavoitelluin poikamies

Albert, ryhmän kuopus osaa ottaa rennommin.

Olimme mukavasti aikataulussa, joten loppumatka köröteltiin perille asti kaikessa rauhassa, ilman kiireen häivää max. 80-85/100 km/h nopeudella. Matkan varrella poikettiin ottamaan kuvia Mirror Lakesta, eli paikasta missä vuoret heijastuvat järven pintaan peilikuvana, etenkin josi sattuu olemaan täysin tyyni ilma.

Suurella mielenkiinnolla seurattiin myös lintujen elämää niiden omassa paratiisissaan. Sorsien ja muiden vesilintujen arki-askareet kuitenkin aiheutti säröjä peiliin.
Matka Mirror Lakelle ja takaisin on eräs koko matkan lumoavimmista etapeista, tarkastelee sitä sitten luonto- tai maantien mutkat edellä.

Leppoisan aikataulun ansiosta ehdittiin hyvin kuvaamaan myös paikallista hylje-yhdyskuntaa makailemassa mieli-laiturillaan.

Milfordissa astuttiin laivaan ja ajettiin runsaan 2,5 tunnin risteily vuonon päähän, aina Tasmanian merelle saakka. Matkalla nähtiin vesiputouksia, hylkeitä, pingviinejä ja ylipäätään ihailtiin luonnon jylhää kauneutta.

Lukuisia pikku puroja syöksyy pitkin vuoren seinämiä mereen

Risteily oli monen mielestä yksi matkan kohokohdista; tähän asti..

Ilallinen Te Anaun ykköspaikassa Fat Duckissa, tuttavallisemmin Paksussa Ankassa oli herkullinen kokemus niin maittavien aterioiden, kun henkilökunnan palvelualttiuden osalta. Huomattiin myös, että aina joku paikallinen asukas ilmestyy juttukaveriksi kertomaan omista moottoripyöristään ja kysymään mitä suomalainen tekee täällä moottoripyöränsä kanssa.

Takaisin Te Anauhun ajettiin samaa reittiä kun tulomatkalla, mutta nyt sillä sopimuksella että sen voi ajaa yksinkin omaa ajoaan, kunhan ei ala koohottamaan. No kuinkas kävikään, olin ehkä huomaavanani pieniä kisailun piirteitä heti, kun silmä vältti. Pojat on poikia.. Timo tosin väitti kirkkain silmin, että ei ole kilvan ajoa jos ei ole nähty ohituksia?

Lentäen olisit jo perillä, kävi Kia kuiskaamassa Joukolle. Tähän asti sateetonta matkaamme uhkasi paluumatkalla pieni saderintama, joka onnistuttiin välttämään täpärästi ja pääsimme kuivin jaloin perille.

Jyrki Lehtinen27. marraskuuta 2023Kommentoi