Aamupalan nautittuamme suuntasimme välipäivän kunniaksi 77 kilometrin päässä sijaitsevalle Perito Morenon jäätikölle. Lähtiessä +6 C Lämmintä ja perillä jo +10 C. Onneksi lähdettiin jo aikaisin aamulla liikkeelle, sillä myöhemmin päivällä turisteja alkaa olemaan jo kohtuullisen paljon.

Viimeiset 27 kilometriä ajettiin luonnonpuistossa, jonne oli kohtuu hinnakas pääsymaksu, 12 000 AR$. Perille päästyämme pyörät ohjattiin parkkipaikalle ja siirryimme hintaan kuuluvalla bussi kuljetuksella viimeiset pari kilometriä ylempänä sijaitsevan infopisteen-/ravintolan-/sekä matkamuisto- myymälän pysäköintialueelle.

Täältä lähtee portaat alas. Matkalla on tasaisen välein eräänlaisia puusta rakennettuja tasanteita, joissa pysähdytään katselemaan ja valokuvaamaan jäätikköä. Perito Moreno on kooltaan valtava, muttei toki mikään Vatnajökull. Jäätikkö on pituudeltaan 30 kilometriä ja leveydeltään viisi kilometriä. Jäätikön paksuus on 170 metriä.

Aikamme ihmeteltyä kävimme vielä tarkastamassa matkamuistomyymälän tarjonnan ja sitten bussilla paluukuljetus pyörillemme. Samat 27 kilometriä mutkaista tietä takaisin luonnonpuistoalueen portille. Kartan mukaan toiseenkin suuntaan pääsisi kiertämään niemen ympäri, mutta kyseinen soratie oli suljettu normaalilta liikenteeltä.

Paluumatka sujui jouhevasti +15 C lämpötilassa ja auringon paisteessa. Noin tunnissa ja vartissa saavuttiin takaisin noin 17 000 asukkaan El Calafateen. Keskustassa suoritimme rahanvaihtoa Yhdysvaltojen dollarista paikalliseen pesoon. Kahdessa ensimmäisessä liikkeessä ei kyltistä huolimatta onnistunut. Isossa matkamuistomyymälässä tärppäsi. Yhdellä USD$ saa paikan mukaan 770–880 ARS$. Dollarin ja euron kurssihan on suurin piirtein sama, joten tuosta voi vetää johtopäätöksen, mitä euroilla saa.

Vielä YPF-huoltoasemalle tankkaamaan, noin 5 litraa per pyörä. Tällä kertaa maksoin paikallisella dollareiden sijaan. Aika monilla asemilla käy myös Visa luottokortti. tankilta kilometrin verran hotellin vinoparkkiin ja siitä osa porukasta siirtyi terassille aloittamaan varsinaista välipäivän viettoa ilman pyöriä. Tässä kohdin ohjelma on vapaata ja itse keksittävää, toki El Calafatessa on kaupungin pienestä koosta huolimatta isomman kaupungin tarjonta lukuisten liikkeiden yms. muodossa.

Klo 19.00 kokoonnutaan respassa, jolloin lähdetään illalliselle johonkin mukavaan ruokapaikkaan. keskustassa on runsas tarjonta. Täällä on sääntönä ravintoloissa antaa loppulaskun summasta 10 % tippi (propina) tarjoilijalle.

käytiin syömässä ravintolassa, jossa oli useita moottoripyöriä näytillä. Maksoin laskun ja tonnin seteleitä oli pitkälti päälle sata, kun ladoin niitä kirjekuoresta. Rahan vaihdossa en saanut isompia seteleitä. Lopuksi lyhyt ilta kävely hotellille ja sitten pikkuhiljaa maaten.

| Päivä 10 | Välipäivä | 160 km |