Lähdimme aamulla klo 8.15 Lyypekistä ja ajoimme pari tuntia hana auki kohti etelää. Se oli päivän ensimmäisen etapin suunnitelma joka myös toimi. Parissa tunnissa on oli nielaistu 200 kilometriä päivän 700 kilometrin kokonaiskakusta. “Hana auki” kuulostaa hurjalta ja todellisuus olikin toinen, sillä 100 -130 km/h muun liikenteen tahtiin oli totuus. Tämä fakta vei meidät yhden pysähdyksen taktiikalla aina Harzt -vuoristoon saakka.

Harzissa nautittiin lounas “vain käteinen kelpaa” pizza-kebab-bratwurst - jne. ravintolassa. Lounaan jälkeen noustiin vuoristoon ajelemaan upeita, loivia ja keskellä vihreää lehtipuumetsikköä olevia mutkateitä.
Vuoristo on ehkä hieman väärä sana kuvaamaan kumpuilevia mäkimaisemia, mutta huikeat reitit ja mutkat se kuitenkin tarjosi. Voisi puhua vaikkapa Keski-Euroopan “Dragon Trailista”, jos joku nimi pitäisi reitille keksiä. Monet prätkät tahkosivat reittiä edes takaisin polvi maassa ihan ajamisen ilosta vaan.

Harzin kierros katkaisi mukavasti alkaneen Autobahn päivän, mutta vei aikaa rutkasti tuhansine mutkine ja kylineen, mitä matkan varrelle sattui.. Onneksi ja baanaa riitti ajettavaksi vielä 350 kilometriä kun ajoimme ulos Harztsista. Jos oli ollut hauskaa kurvailla keskellä päivää, niin sen vastapainoksi Autobahn ajelu kohti majapaikkaamme ei niin herkulliselta enää maistunutkaan. Maisemia Autobahnilla kuitenkin riitti katseltavaksi. Perillä Rothenburgissa olimme noin klo 20.00. Täysi ajopäivä kellon ympäri ja tuli testattua, että melko leppoisasti tuon 700 kilometriä päivätaipaleen taittaa kun sen päättää ajaa.

Majoittuminen 1300 luvulla perustetussa kaupungissa kruunasi ajopäivän. Matkan ensimmäinen illallinen Saksan maaperällä piti tietysti aloittaa Wienerschnitzel und pommes -aterialla. Sitä tarjoiltiin ravintolassa, joka oli harjoitellut schnitzelin valmistustajo vuodesta 1331 alkaen.

Päivä - 2 | Lybeck - Rothenburg ob der Tauber | 695 km