Rothenburgissa tankattiin pyörät, otettiin tukeva ajo-asento ja suunnattiin Autobahnia kohti Munchenia. Tästä päivästä tuli melkoinen ajopäivä. Ei niinkään ajokilmetriensä puolesta sillä leppoisa moottoritie päristely pienten ryhmä-ajoharjoitusten siivittämä tuntui jopa mukavalta, täällä sitä mennään ja kilometrit taittuvat kuin itsestään, niin kuin oli tarkoituskin.

Münchenissä tankattiin pyörät täyteen ja kuskit puolilleen, jotta vireystaso säilyy. Melkein tunnin kuluttua Münchenin valtava kehätie oli ajettu ja edessämme aukesi mahtava näkymä Alpeille. Tuohon suuntaan!

Tiet muuttuivat enemmän aikaa vieviksi paikallisteiksi missä yksipeltotilkku erottaa kylän toisestaan, ja jonka jälkeen tulee uusi kylä. Nyt oltiin Tirolissa ja sen koristeellisia rakennuksia ihaillessa matka taittui, vaikkakin hitaanlaisesti.

Päämäärä, Zell an Zee tavoitettiin, joka oli meille henkisesti se portti, jolla taivas aukeaa Alpille, Gross Glognerille, Edellweisspitzelle. Tätä kuuluisaa alppitietä pitkin meidän oli tarkoitus ylittää Alpit ja olla pian Ljublianan majapaikassa. Taivas oli kuitenkin avannut porttinsa omalla tavallaan joka muutti meidän suunnitelmat kokonaan. Harmaa pilvipeite leijui Alppien päällä, siellä satoi lunta ja Alppitie oli suljettu.
Lunta tulee ja pakkasta -3C, voi harmitus.. Sitä oli vaikea uskoa kun paistattelimme päivää kesäisissä lämpötiloissa Alppien kynnyksellä.

Tämä tiesi 270 kilometrin ajomatkaa kiertäen Alpit niiden itäpuolelta Klagenfurthin ja Villachin kautta.
Mitäpä sitä muuta kun kurvailemaan upeita teitä jotka kumpuilivat hienoissa alppimaisemissa kohti Sloveniaa.
Alpit yllättää, tästä saimme harmillisen. muistutuksen melko konkreettisella tavalla kuun päästelimme hymyhuulin tunneliin noin 24 C:lämpötilassa ja tulimme se toisesta päästä ulos reippaaseen sateeseen lämpötilan ollessa noin + 12 C. Sadetta ja sen tuomaa pimeyttä “täydessä pilvessä ajamisesta” kesti aina Ljublianaan saakka, noin 150 kilometriä. Matkalla ostettiin ja maksettiin erilaisia vingettejä ja tunnelimaksuja yhteensä parilla kympillä, joten ei ole halpaa sateessa ajaminen:) Slovenian maksulliset tiet ovat suhteellisen hintavia. Aina voi valita laaksoissa kulkevan maksuttoman paikallistien, mutta eipä tullut edes mieleen.

Illalla majoituimme noin klo 20.00 hieman Ljublianan kaupungin ulkopuolella olevaan majapaikaamme, joka edusti puhtaa tyllisuunta “entinen Jugoslavia” Ei kovin asiakaslähtöinen palvelu ja himan joustamattomat ja prosessit mitä tulee asiakaspalveluun. Läheisestä baarista noin 10 minuutin kävelymatkan päästä löytyi paikallisia herkkuja, joita kävimme maistelemassa.

Takana oli mukava vapaaehtoiseen ohjelmaan kuulunut ajokokeilupäivä joka sujui mukavasti aina Alpeille saakka, mutta loppumatka pimeydessä ja seteessa ei ollut kenenkään mieleen. Tähän 12 tunnin ajopäivään mahtui mukavǘasti maisemia, leppoista etenemistä ja sopivasti taukoja. Vaatii kuitenkin kuskeiltaan päättävyyttä, jaksamista ja taitoa ajella kaikenlaisissa olosuhteissa. Meidän Allroud tyyppiset pyörät soveltui oikein hyvin matkan tekoon, samoin Matin ja Ville Honda NZ 500:set. Tehoa ja vauhtia piisasi niissäkin, kaikki on kuskista kiinni, pojat tiesivät kertoa.

Päivä -1 | Rothenburg ob de Tauber - Ljubliana | 815 km