Päivä 2 | Nizza - Gorges du Verdon - Toulon | 283 km

Kohti Ranskan Meri-Alppeja sekä Välimeren risteilyä!

Matkan ensimmäinen ajopäivä alkoi pyörien noudolla ja niiden pakkaamisella. Matkalaukut jätettiin säilytykseen samaan talliin, mistä pyörät otettiin. Säilyykö nämä varmasti täällä, aprikoitiin yhteen ääneen?

”Kyllä säilyy ja sitä paitsi täällä on satojen tuhansien eurojen arvoinen kalusto pysäköitynä, joten arvaa mitkä tavarat lähtee ensin, jos on lähteäkseen”, arvuutteli vuokraamon Henri. Jotta pyörät eivät lähtisi matkan aikana väärän henkilön matkaan, saatiin mukaamme vielä noin 5 kg:n painoiset, varmasti laivan kiinnittämiseen tarkoitetut kettingit ja niihin kryptoniitin kestävät lukot.

Melkein tunteroinen siinä meni kunnes kurvailtiin lupaavassa poutasäässä Nizzan rantabulevardia kohti kuuluisaa ja moottoripyöräilijöiden suosimaa Ruta Napoleonia.

Ruta Napoleon vei meidät ensin Grassen parfyymi museoon. Kyllä näin kävi ja totta on! Moottoripyörämatkalla voi poiketa museoissakin, niin ollaan tehty ennenkin, mutta enemmänkin öljyn tai pakokaasun tuoksuisissa paikoissa. Koko Grassen kylä “haisi hyvälle” saapuessamme kaupunkiin ja museoon oli helppo osata pelkästään hajuaistin perusteella.

Museovierailun jälkeen, minne kaikkein karskeimmat karjut eivät pystyneet osallistumaan, lähdimme kipuamaan Ruta Napoleonia pitkin ylöspäin, parhaimmillaan noin 700 metrin korkeuteen. Jos tästä tiestä ei tykännyt tai mutkat tuntuvat väärin tehdyiltä, on yksinkertaisesti väärässä:)

Matkalla poikettiin lounaalle motoristien suosimaan “Possu ravintolaan”, mistä poistuttiin kylläisinä kuin hyvin ruokitut possunpojat - ja tytöt:)

Yksi mielenkiintoinen possunpoika, eli aivan tuli-uusi BMW R 1300 Trophy teki parhaansa jatkaakseen kuljettajansa hurmaamista, pienten onnistumissignaalien innoittamana. Kohta Jyrkiä viedään...

Maantieherkuttelua riitti aina Castellaneen saakka, mistä käännyimme kohti Euroopaan ja samalla yhtä maailman suurimmista rotkoista, Gorges du Verdonin rotkoa. Rotkolla on mittaa vaatimattomasti 25 kilometriä ja syvyyttä ainakin 700 metriä. On myönnettävä että Ruoveden Helvetinkolu jää tässä vertailussa selvästi toiseksi. Rotkolle vei upea ja nyt edellistä kapeampi ja tiukkamutkaisempi tie, ja se sopi meille mainiosti.

Rotkon reunalla Kari ja Jaana, Tuula ja Reijo, Jaana, Pasi, Kalevi, Keijo ja Jorma

Verdonin rotkossa nähtiin myös vuorikiipeilijöitä, tässä alkuperäislajia edustanut “Cliff Hanger”

Lopulta nouseminen rotkoa ympäröivään vuoristoon, aina noin 1500 metrin korkeuteen oli huikea kokemus. Vasta kun päästiin kurkistamaan tien kaiteen yli rotkon puolelle, paikan korkeuserot saivat oikeat mittasuhteet.
Ylös vuorille ajettiin ylämäkeä ja sieltä alaspäin vuorten reunaa alamäkeä joka johdatti meidät lopulta alas “maan tasalle”, joka tällä seudulla oli noin 500 metrin korkeudessa.

Rotkolta käännyttiin etelään kohti Toulonia, mistä lauttamme lähti illalla klo 20.30 kohti Bastiaa. Mutkatiellä herkuttelu jatkui vielä noin 50 kilometrin matkan, kunnes siirryimme moottoritielle jota pitkin ajettiin lähes Toulonin keskustaan saakka. Tie satamaan löytyi helposti ja sinne olisi osannut muutenkin seuraamalla moottoripyörien virtaa, jotka suunnistivat kohti Corsika Ferriesin terminaalia. Varmastikin samat metkut mielessä kuin meillä..

Reijo, Tuula ja Jaana valmistatuvat moottoritieosuuteen.

Matkan hintaan sisältyy myös Välimeren risteily:) Hyppäät illalla Toulonissa laivaan ja aamulla heräät Bastiassa, mikäpä sen kätevämpää.