Hyvää huomenta Bonifacion satamasta! Tänään meillä on ohjelmassa moottoripyöräseikkailua.
Kuvassa Tuula ja Jaana.

Sikoja, possuja, possunpoikia, sonneja ja aaseja, niistä on hyvä ajopäivä tehty. Tänään sanottiin hyvästit merimaisemille ja kiivettiin noin puolen kilometrin korkeuteen tarkoituksena tutustua tarkemmin saaren sisäosiin ja kunnon maalaismaisemiin.

Reitin varressa nähtiin kotieläimiä, joita kulki vapaana tien varressa kuin Norjassa lampaita konsanaan. Porsailla oli menossa kevään ensimmäiset Sikajuhlat, ne röhkivät onnellisina ja kaivoivat kärsillään innokkaasti maatien kura-ojaa. Pikkuporsaat sen sijaan juoksentelivat enemmänkin hädissään kuin innoissaan, äänekkäiden moottoripyörien seuratessa niitä pitkin maantien reunaa. Ehkäpä kyseessä olikin Sikajuhliin kuuluva possujen juoksukilpailu?

Tänään oli myös kyläilypäivä. Kenenkään kodissa ei käyty, mutta kyliä ja pikku kaupunkeja kyllä nähtiin yllin kyllin ja samalla ihmeteltiin, miksi ihmisen pitää asua täällä keskellä saarta mutkaisten pikkuteiden takana ja missä he käyvät töissä. Ehkäpä juuri siksi:)

Alkumatka kului pikkukyliä ja kivirakennuksia ihastellessa sekä kukkien ja muiden kasvien tuoksua haistellessa, jotkut saattoivat kyllä tykätä itse ajamisesta yhtä paljon, jos ei enemmänkin.

Jormalla on suu messingillä kun saa tankata ilmaista bensaa:)

Tavvolla Keijo, Pasi, Jorma ja Kari. Olemisen sitetämätön keveys paistaa herrojen olemuksesta.

Uusi iso Gessu, Adventurea vielä odotellessa. Soiva peli, joku voisi tykätäkin..

Tällä 280 kilometrin matkalla maisemat vaihtuivat pohjoiseen päin tultaessa tuuheasta lehtimetsästä ja pusikoista sen puolivälissä lähes alppimaisiin mäntymetsiin. Täällä tie vei meidät jopa 1350 metrin korkeuteen, mistä oli mukava katsella etäältä näkyviä lumipeitteisiä vuoren huippuja. Oltiin kuitenkin keskellä Välimerta ja kesä teki tuloaan, joten eipä ole aiemmin tullut mieleen, että aurinkolomasaarella ihailtaisiin myös lumipeitteisiä vuoria.

Mo ollaan kuule Jyrki kierretty kaikki maailman torit ja satamat ja nyt ei lähretä tästä mihinkään enää mitää toreja katteleen. Tässä odoteltiin laivaa, mutta pikkaseen piti antaa perkis kun se jätti ittensä tuonne sataman puolelle. Notta noin on.

Matka jatkui ja määränpäämme Bastia läheni. Ajoimme Calvin kautta pitkin vuoden 1986 Korsikan rallin kohtalokasta erikoiskoetta jossa rallitähti Henri Toivonen menehtyi kohtalokkaassa ulosajossa. Kuvasimme paikalle pystytetyn muistomerkin, itsemme ja jatkoimme matkaamme.
Suomaiset tunnetaan rallimenestyksestään Korsikalla, eräässä kahvilassa aiemmin päivällä ikääntyneempi ”mösjöö” tunnisti paidassani olevan Suomen lipun ja teki käsillään ohjausliikkeitä ja sanoi ”Finland”.

Vielä kerran ikään kuin kiellon päälle, käännyimme ”kuorma-autolla ajo kielletty” merkin tahdittamana matkan viimeiselle oikealle pikkutielle, muutama kilometri vain ja pian oltiin menossa pitkin kantatietä kohti Bastian satamaa.

Reijo aloitti, “joutuuko maksamaan, jos menee poikki”? Löysällä ketjulla ei kyllä pitkälle potkita..

Bastian sataman kupessa järjestettiin voimamieskilpailu, ihan hyvin vuoksi vaan. Painona toimi jokaisessa pyörän mukana ollut lukitusketju, mallia “heavy duty”.

Jormalta löytyy ruista ranteesta, Pasi todistaa ettei vilppiä tapahtunut.

Onko tämä muuten “stretsiä” ku tuntoo niin venyvän?

Pojat hei, tämähän laivakettinkiä ja panoo 15 kiloa, miksi tätä pitää venyttää vielä, tiedusteli kilpailun ylivoimainen voittaja, Kari?

Olipa hieno ajopäivä myös ajokelinsä puolesta, iltapäivällä ajettiin jopa +27 C:n lukemissa.
Perille päästyämme söimme meri-illallisen maissa ja osallistuimme matkan toiselle Välimeren risteilylle, joka risteiltiin meressä.

Päivä 5 | Korsika | Bonifacio - Bastia | 280 km