Aamulla matka jatkui saaren länsirannikkoa pitkin kohti sen eteläkärkeä, Bonifaciota. Tie Porto Otasta jatkui jopa upeampana ja mutkaisempana kuin mitä viimeiset 30 kilometriä oli ollut sinne saapuessa. saapuessa. Nyt ajettiin mielestäni koko Korsikan parhaita ajokilometrejä naatiskellen Välimerelle aukeavasta mahtavasta maisemasta.

Tie kiemurteli kallion reunalla rantaviivaa seuraten kohti etelää, rantaviiva oli toisin muutama sata metriä alempana mitä tien reuna. Maisemien katselua ei haitannut kaiteet tai muut näköesteet, sillä alle metrin korkuinen kivimuuri turvasi tiellä pysymisen? Tieto siitä, että kivikaiteen läpäistyään saa kaupan päälle ilmaisen ilmalennon ja bonuksena kylvyn, houkutteli ajamaan varman päälle. Ajeltiin siis hissun kissun maisemia ihaillen..

Aikanaan tiet muuttuivat hieman leveämmiksi enemmän kumpuleviksi. Välillä käytiin ottamassa vauhtia meren rannan kylistä ja kiivettiin takaisin vuoristoon ja kukkuloille. No nyt viimeistään blogin lukijan pitäisi päästä tunnelmaan kiinni, upeeta, mahtavaa!

Saavuimme Ajaccioon, Korsikan hallinnolliseen pääkaupunkiin jonka läpi ajoimme pienen kunniakierroksen.

Moinen ruuhkissa seisominen ei Seinäjoen vastaaviin ruuhkiin tottuneille ollut yhtään mieleen, joten päätimme ottaa niin sanotusti “Ritolat”. Ajacciosta ulos pääsimme muutaman kilometrin moottoritietä jota loppujen lopuksi olikin kiva ajella ja liehutella ajotakkeja tuulessa. Taakse jäi myös Napoleon -museo, joka oli luonnollisesti suljettu vierailumme aikana, olihan menossa pakollinen 1 h + 15 min ruokatunti jolloin valtion virastot on suljettava:)

Saatavilla kahvia, colaa ja sämpylöitä, se sopi meille hienosti. Kaupan päälle tuli ystävällinen palvelu.

Päätietä ajamalla olisi päässyt “suoraan” (tuhannen loivemman mutkan kautta) Bonifacioon, mutta valitsimme luontevasti sen pienemmän ja mutkaisemman reitin, joka vei meidät maaseudulle. Maisemat olivat heti toisenlaiset kun siirryttiin saaren sisäosiin. Maaseutu kukoisti vihreänä ja maisemat oli upeita, kuinkapa muutenkaan.

Pasi, BMW F 850 GS, uuden pikkugessun pikkuveli

Pikkuhiljaa kylätiet vaihtuivat hieman joutuisammiksi teiksi, joilta poikettiin heti tilaisuuden tultua taas pikkuteille. Pikku hiljaa pikkutiet oli ajettu ja nousimme päätielle, joka vei meidät joutuisasti Bonifacioon.

Ja jälleen kahvittelua mukavassa ympäristössä

Majoittuminen, pyörät parkkiin poliisiaseman pihaan!, hieman omaa aikaa ja illallinen auringon laskun aikaan oli tuttu kuvio, joka toistettiin tänäkin iltana ennen yöpuulle menoa.

Päivä 4 | Korsika | Porto D' Ota - Bonifacio | 215 km