Päivä 10 | Arvidsjaur – Umeå -Vaasa | ≈310 km
Laivamme lähtisi Uumajasta kohti Vaasaa klo 13 ja paikalla satamassa tulisi olla viimeistään klo 12. Arvidsjaurista Uumajaan on matkaa noin 300km. Sovimme aikaisen aamupalan hotellin kanssa ja starttinappulaa painettiin jo klo 7.30. Tälle päivälle oli luvattu kovia sateita ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, mutta yhteisellä päätöksellä ajaisimme Uumajaan isointa päätietä.
Kameroita riitti tällä tienpätkällä!
Vedimme kurikset niskaan jo heti Arvidsjaurissa, mutta ensimmäisen tunnin saimme ajaa ilman pisaraakaan vettä. Pikaisen tauon jälkeen vedimme kypärät syvälle päähän, hihnan kireälle ja hanskat hihojen alle, sillä kohta tulisi vettä. Pidimme tankkaus- ja vessatauon Skellefteåssa ja seuraavan paussin noin 60km ennen Uumajaa. Vettä tuli todella rankasti, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että mieluummin näin päin, kuin että koko matkan olisi ripsotellut vettä. Uumajassa sade onneksi lakkasi ja pääsimme kuoriutumaan kuriksistamme jo satamassa. Uumajassa moottoripyörien jonossa laivaa odotteli reilu kymmenkunta suomalaista motoristia meidän lisäksemme.
Laivan kannella oli sellainen 5cm vesikerros, joka toi oman mausteensa pyörien kiinnittämiseen ja vaatteiden vaihtoon! Oli se toki vähän liukas ajaakin…
Laivaa alettiin lastaamaan hyvissä ajoin ja pääsimme ajamaan suoraan piippuhyllylle, moottoripyörille tarkoitetulle käytävälle. Wasalinen hihnat eivät enää olleet ihan niin uutuuden kiiltävät ja puhtaat, kuin vuonna 2021 kun olin viimeksi laivan kyydissä. Tuolloin uusi laiva oli seilannut vasta viikon ajan.
Ajoimme pyörät laivan henkilökunnan ohjeiden mukaan jonoon. Kukaan henkilökunnasta ei kuitenkaan ehtinyt auttamaan pyörien kiinnitysten kanssa ja hihnat ja vinssit olivat aivan sekaisin.
Avasin ääntäni ja huikkasin suomalaisille kanssamotoristeille: ”Arvon herrasmiehet, kun olette saaneet omat pyöränne kiinnitettyä, Ladys Lofootit matkan naiset, 7 kappaletta, ottavat mielellään apuja vastaan hihnojen kanssa.” Eikä kahta sanaa eikä yhtään mutinaa, saimme taas muilta motoristeilta apuja!
Kun pyörät oli kiinnitetty ja märät ajovaatteet ripustettu pyörän jokaiselle orrelle kuivumaan, vaihdoimme hieman kevyempää päälle. Siirryimme yläkansille nauttimaan Wasalinen palveluista ja yllätyksenä varaamani Saaristolaispöydän herkkujen ääreen. En ole itse mikään laivan buffettien suuri fani, mutta Wasalinen Saaristolaispöytä tekee poikkeuksen.
Tarviiko ottaa ollenkaan pääruokia, jos rakastaa pelkkiä alkupaloja?
Ruokailun jälkeen kävimme hankkimassa laivan shopista vielä viimeiset tuliaiset ja siirryimme baarin puolelle, lähinnä nuokkumaan ruokakoomaamme pehmeisiin nojatuoleihin. Kun kuulutus kertoi laivan lähestyvän Vaasaa, kipaisimme takaisin autokannelle ja ystävälliset kanssamotoristit auttoivat pyytämättä liinojen kanssa.
Ajosillan lasku on mielenkiintoinen tapahtuma, kysy vaikka pojilta!
Vaasassa aurinko paistoi, niinkun Vaasassa yleensäkin. Vedimme vielä viimeiset ylävitoset Vaasassa Nesteen pihassa, samalla kun tankkasimme kotiinpaluubensat.
Team Mari, Hanna, Laura ja Petra suuntasivat kolmostielle kohti Tamperetta ja Helsinkiä, Tiina nopeinta tietä kohti Naantalia. Gisela ja Elina jäivät Vaasaan, josta Gisela seikkaili seuraavan päivänä kaikessa rauhassa kohti Etelä-Suomea.
Kotona! Ei mukkuja eikä haavereita.
Matka lukuina, Tampere-Levi-Lofootit-Narvik- Bodo-Uumaja-Vaasa- Tampere.
11 päivää, 3 maata, 6 uutta ystävää.
Ikimuistoinen matka. Kelit olivat aivan loistavat ja iloisena kannoimme suurimman osan lämpöisistä vaatteistamme täysin pitämättöminä kotiin.
Tiivistäisikö tämä Elinasta Senjalla napattu kuva sopivasti lauseen, Life is Now?
Ei jonain päivänä, ei sitten kun lapset ovat isoja, eikä sitten kun pääsen eläkkeelle.
Haluan erikseen kiittää jokaista reissussa mukana ollutta. Jokainen matkalainen tuo oman panoksensa ja vaikuttaa osaltaan ryhmähenkeen. Meillä oli aivan erinomainen porukka, jonka kanssa naurettiin päivittäin aivan kippurassa ja välillä kerrottiin niitä henkilökohtaisimpiakin juttuja. Jokaisen ajopäivän päätteeksi voi mennä omalla ajalla syömään haluamallaan kokoonpanolla tai vaikka yksin, silti istuimme jokaisena iltana ja aamuna yhteisen pöydän ääressä. Vaikka vietimme yhdessä vain 10 päivää, tuntuu kuin olisimme tunteneet vuosikausia.
Kiitos Mari, Petra, Tiina, Gisela, Hanna ja Elina, että lähditte mukaan kolmannelle Ladys- konseptin moottoripyörämatkalle PeterPanBiken kyydissä. ❤️
Matkanjohtajana Ladys Lofooteilla depytoinut Laura suunnittelee jo innolla ensi kevän tulevaa Ladys-matkaa, mutta minne? Se selviää pian, pysy kuulolla PeterPanBiken facebookissa ja instagramissa! 🤩