9. Päivä | Bodö - Arvidsjaur | 380 km
Yhdeksäs matkapaivä Norjan Bodöstä Ruotsin Arvidsjauriin alkoi pienen sateen uhan alla, joten keräsimme itsemme ja tavaramme liukkaasti Radisson Blun kupeesta ja suuntasimme saapuvan sateen alta kohti Sverige -nimistä aluetta. Matkan varrella bongattiin ensin maailman voimakkain vuorovesiilmiö Bodön Saltsraumenissa…
Iso Jussi pakkaa isolohkoa, jonka on uskaliaasti pysäköinyt saksalaisen, korskean sotaratsun kanssa samaan ruutuun.
Saltsraumen osoittautui mielestämme hieman suolaiseksi jutuksi, sillä pikku pyörteet sillan alla eivat oikein vastanneet käsitystämme maailman suurimmasta. Olisiko norjalaiset ottaneet tosissaan ruotsalaisten mahtipontisista “maailman paras ja suurin” -myyntipuheista ja soveltaneet niitä mielestään uskottavasti Saltsraumin salmeen?
Saltsraumenin ympäristössä esiintyy 20 % koko maapallon merikotkista, tietää tietokirjat kertoa. Yhtäkään kotkaa ei tavattu, vaikka meidän laskuopin mukaan niitä olisi pitänyt ilmassa yhtä paljon kuin hyttysiä. Tosin hyttysiäkään ei oltu tällä retkellä kiusaksi asti nähty.
Reitti Saltsraumenin kautta vei meidät vielä kerran kunnon norjalaisille mutkateille ennen liittymistä E6 tielle. Lampaita oltiin jo kaipailtu aiemmin matkan varrella, ja täällä ne köllöttelivät perinteisesti maantien laidassa niin sanotusti ketarat oikoisena.
Kivan valkoisia ja puhtaita lampaita, noiden villasta saisi kudottua helpostikin ihanat lapaset…
Ai mää vai? Meihin ette kyllä koske, ilmoitti lauman kellokas.
Norja on nyt taakse jäänyttä matkaa ja olemme ajaneet Ruotsin kuningaskuntaan. Ruotsin Napapiirillä vertailtiin sadeasuja ja Minna esitteli napatanssin omaisesti kurahousujen pukemista. Perttiä moinen hulluttelu naurattaa.
Ruotsi on pitkä maa ja sitä se on myös poikkisuunnassa, etenkin jos ajattelee sen poikki kulkevaa “täällä ei ole mitään -maata. No, kaunis luonto on aina kaunis, mutta pikkuhiljaa kotimatkalla alkaa myös kauneus-asiat olla niin sanotusti paketissa ja ajatukset on kotimatkassa.
Arjeplogin tauolla kiinnitimme huomiota Pertin Bemarin omaperäiseen takasivulaukkujen muotoiluun, tai ainakin niiden kiinnitykseen. Aikamme asiaa pohdittuamme päädyimme siihen lopputulokseen, että Pertin sivulaukut ovatkin peruuttaneet koko alkumatkan ajan.:)
Laukut vaihdettiin keskenään ja kiinnitettiin uudelleen paikalleen. Nyt on tyyli ja aerodynamikka kohdallaan!
Pertti ei moisesta ollut moksiskaan, vaan väänsi jo kovaa vauhtia klapikauppaa Jaanan kanssa. Jukka ja Jussi seuraa kaupankäyntiä vierestä.
Arvidsjaurin Lapland Lodge -hotelliin saavuttiin jo ennen neljää, jonka “Pikku-Jussi” pani tyydytyksellä merkille. Jussi oli bongannut houkuttelevia TET -reittejä lähistöltä, joita piti tietysti päästä ajamaan.
Mattia ei tarvinnut yllyttää mukaan, ja Jyrkikin liittyi hetken harkinnan jälkeen retkikuntaan.
Oli viimeisiä tilaisuuksia päästä kastelemaan itsensä ja sotkemaan pyöränsä ja ajovarusteensa kuraan.
Kun nyt ei vaan sattuisi mitään…
Illallinen Afroditessa aloitettiin klo 18.00. Ruokaliun jälkeen Jukka otti ohjat käsiinsä ja lausui pari sanaa…
Ensimmäisen tunnin aikana puhutaan ihmistä ja toisen tunnun kuluessa siirrytään asioihin, alusti Jukka puhenvuoroaan.
Pohjalaisella on sana ja tila hallussa siitä missä milloinkin mennään ja ollaan, se pitää myöntää.
“Pikku-Jussi” ja Marju
Illallisen jälkeen kävelimme hotellille ja sanoimme hyvät yöt pyörillemme.
Life Is Now, ei kun hyvää yötä, siis molempia tietysti!
Jaana sai pojilta lapaset ja kaupan päälle lausuttiin kauniita sanoja, kiitos niistä. (Ettei vaan olisi yksi niistä aamupäivän lampaista kuitenkin jäänyt pyörän alle ja muuttunut lapasiksi?)
Jyrki sai kapteenin lakin tunnustukseksi kapteenin roolistaan, matkanjohtaja kiittää.
“Tokavika” ajopäivä on päättynyt ja aamulla suunnataan kohti Uumajaa, josta vielä laaditaan oma raporttinsa.