“Lofoottien mahtavat maisemat on nyt koettu ja kotimatka alkaa. Matka alkaa huikeaa E6 valtatietä seuraten, joka on hauska, vauhdikas, kumpuileva sekä jälleen maisemiltaan omanlaisensa aiemmin nähtyihin verrattuna. Yöpymispaikassamme Bodössa saadaan viimeinen kosketus Norjanmereen ja sen merellisiin tuoksuihin.”

Tämän päivän kokemusten perusteella voidaan vahvistaa, että Lofottien matkan myyntipuheet ja kahdeksannen matkapäivän reitin kuvaus piti pilkun tarkasti paikkaansa.

Menneen viikon kuluessa oltiin jo kierretty lähes jokainen mutka ja lahden poukama ja kokemus on ollut huikea. Oli jopa hieman kummallista huomata kokevansa jonkinlaisen vapautuneen tunteen, kun päästiin kurvailemaan sopivalla keskinopeudella “aakeeta ja laaketa” mutkaa ja mäkeä lähes 300 kilometrin matkan.

Tämä purjehtimisen tapainen seilaaminen sopii hyvin matkan loppupäiville, sillä ḱovin innostus tiukkaan mutkan vääntöön oli saatu jo meistä sopivasti taltutettua. Uudet mutkat ja uudet maisemat, enemmän tunneleita ja piiiitkiä ja loivia ja tasaisesti jyrkkeneviä kurveja. Loput pitää kuvitella itse…

Aamu alkoi näin:

Olipa meillä yllätysten aamu, sillä viehättävä Hotelli Wievel oli muuttanut käytänteitään ja kattanut aamupalapöydän meille valmiiksi, perinteisen nouda ja hae -aamupalasurffailun sijaan.
Saako olla kahvia, kohtelias tarjoilija kiiruhti tiedustelemaan kun istuimme pöytään ja otti samalla vastaan munakastilaukset. Aivan maailmanluokan meninkiä.

Narvikista ajettiin noin yhden tunnin ajomatka päivän ensimmäiselle lauttasatamalle saakka. Lauttamatka tarjosi sopivasti 30 minuutin tauon ja tauko-aika käytettiin kahvittelun ja Jukan keksimän kyselyn merkeissä.
”Mikä oli sinun ensimmäinen oma autosi, entäpä, oliko sinulla nuorena mopedi ja jos oli, niin mikä sen merkki ja malli?” Pohojalaasille on kaikki helppoa, ja mitä meillä meillä ei ole, on tarpeetonta tai sitten se lainataan grannista.

Rukan henkselit pukee motoristin jos toisenkin. Näyttää hyvältä eikä putoa housut…

Päivän autolauttakuljetusta odotellessa innostuttiin taas kertomaan hauskoja juttuja elävästä elämästä.

Matti seuraa autolautan lähestymistä tiukasti keskittyneenä.

MInulla oli Fiat 600 SL (sivussa listat) ja Solifer Speed mallia 1968.

Kohta ollaan jo vastarannalla, Matilla on tiedusteli hanskassa.

Otetaanpa nopea pyrähdys ulos lautasta niin että hippulat vinkuuu, niin ei tarvitse alkaa possujunaa leikkimään autojonon perässä. Onnistui ja toimi hienosti.

Pari pientä pysähdystä tienparannustöiden vuoksi tarjosi lisätaukoja matkan varrelle ja periaate “tauko tunnin välein” toimi mainiosti.

Taukopaikan kauppa ei juurikaan erottunut muista kaupoista, joissa matkan kuluessa oli asioitu, mutta…

… tässä kaupassa ei ollut kassahenkilöä lainkaan, oli ainoasta itsepalvelu periaatteella “ole itse itsesi kassahenkilö”.

Hotelli helpotus, tätä ovea ei tarvinnut pitkään etsiä.

Tänäänkään tauoilla ei turhia hosuttu, vaan tarinat kerrottiin tunnollisesti loppuun asti jos ne kerran oli aloitettu. Lämpötila oli lähes +30C.

Toisen kolmanneksen tauko noin 200 km ajon jälkeen pidettiin Fausken pizzerian antimia nautiskellen.

Lacosten mainos oli päässyt karkuun, mutta Pertti sai siitä niskalenkin Fausken pääkadun parkkipaikalla, kesken sen pakomatkan. Pertille on tulossa lähiaikoina uudet krokotiilinnahkaiset ajokengät?

Entisille ja nyt aikuisille pikkupojille WW2:n aikaisten lentokoneiden tunnistaminen oli lasten leikkiä.
Moni meistä oli koonnut AirFix -rakennussarjan pienoismalleja ja maalannut niitä kieli keskellä suuta.
Pertin ja Jussin mielestä museokoneiden tunnistaminen oli suorastaan naurettavan helppoa.

Syttyykö ja sytyttääkö? Ilmailumuseon hauska reaktiopeli laittoi tuijottamaan sinistä lamppua ja lampun syttyessä painamaan nappia. Nopein näppääjä korjasi potin. Ei siis riittänyt, että näki valon - eikä potti sattunut kohdalleni…

Hienon museokierroksen jälkeen kokoonnuttiin illalliselle ja sen jälkeen vielä iltadrinksuille hotellin Sky Baariin.
Aamulla lähtö olisi klo 8.00, jotta päästään uhkaavan vesisateen kynsistä tai jopa ennen sitä pois kaupungista.
Saapa nähdä jaksaako sadella?

8. päivä | Narvik - Fauske - Bodö | 320 km