Sarajevosta matka jatkui kohti Kroatiaa ensin pakollisen kaupunkikierroksen merkeissä, sillä Sarajevon noin 335 000 asukkaan kaupungissa on paljon yksisuuntaisia katuja. Tuntuisi että ne suunniteltu niin, että joen toisella puolella ajetaan vain idästä länteen ja toisella puolella - päin vastoin:). Kaupunkikuvasta voisi kyllä päätellä, että länteen täältä ei johda juuri mikään ja itäinen tunnelma kaupungissa on vahvasti läsnä.

Poistuimme kaupungista mukavalle päätielle, joka puolestaan vei meidät muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen vielä mukavammalle ja samalla pienemmälle tielle. Taas alkoi kurvailu kumpuilevassa maastossa. ja se maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Kansallispuiston maisemat olivat lumoavia ja kasvustoa ja pusikkoakin riitti joka lähtöön.

MC Argentumin, eli Screbrenitzan oman MP kerhon toimitilat, joissa nautimme toukokuun matkalla heidän vieraanvaraisuudestan, ammotti nyt tyhjyyttään emmekä poikenneet uusia MC kavereita moikkaamaan.
MC kerholaisellakin on arki ja arkipäivinä ollaan töissä sen sijaan, että hengaltaisiin kerholla ulkomaan turisteja kestitsemässä.

Srebrenitsan lounastuon jälkeen matka jatkui vielä hetken ajan edelle kuvattuja mutkateitä ajaen, eikä näillä kulmilla totuuuden nimissä mitään muita olekaan kuin mutkateitä. Ja siksihän täällä ollaankin.

Pikkuhiljaa maanmuodostus tasaantui ja alku-iltapäivän ajelimme Serbian ja Bosnia-Herzegovinan välisen joen rantaviivaa seuraten kohti Kroatian rajaa. Kroatian rajan saavutimme illansuussa, jonka jälkeen päästelimme koko loppuillan suoria, tasaisia ja tylsiä teitä kohti Osijekiin. Osijekin majoitukseen oli hieman hakemista, sillä Booking.comiin tallennettu “näytä reitti hotellille” nappula ohjasikin meidät aivan eri paikkaan, mihin lupasi neuvoa, meidän ja hotellin harmiksi. Applen laitteen kartat -ohjelma on luotettavampi kun Google Maps, se tuli toteen näytettyä kaksi kertaa tällä matkalla. Kokemus karttuu kerta kerralta. eikä näköjään koskaan tule lopullisesti valmista.

Päivän tunnetuin kohde minne poikkesimme oli Screbrenitzan kylän jälkeinen hautausmaa. Tunnettu kansanmurhan muistomerkki ja hautausmaa kertoi täällä karua kieltään Bosnian sodan aikaisesta vihanpidosta ja joukkomurhasta, jossa kaikki yli 16 vuotiaat miespuoliset henkilöt teloitettiin julmasti YK:n silmien edessä. Voit lukea tarkemmin tästä vaikkapa Wikipediasta.

Jokaisen uhrin muistoksi on pystytetty oma hautapaasi ja uhrien nimet on kaiverrettu muistolaattoihin, yhteensä yli 8300 nimeä. Puhutteleva näky ja hiljainen tunnelma.

Srebrenitzan lounastuon jälkeen matka jatkui vielä parin tunnin ajan edellä kuvattuja mutkateitä ajaen, eikä näillä kulmilla totuuden nimissä mitään muita olekaan. Ja siksihän täällä ollaankin.

Pikkuhiljaa maanmuodostus tasaantui. Iltapäivän ajelimme Serbian ja Bosnia-Herzegovinan välisen joen rantaviivaa seuraten kohti Kroatian rajaa. Kroatian rajan saavutimme illansuussa, jonka jälkeen päästelimme koko loppuillan suoria, tasaisia ja aiemmin koettuihin verrattuna tylsiä teitä Osijekiin.

Osijekin majoitukseen oli hieman hakemista, sillä Booking.comiin tallennettu “näytä reitti hotellille” -nappula ohjasikin meidät aivan eri paikkaan mihin lupasi neuvoa; meidän ja hotellin harmiksi.

Applen laitteen kartat -ohjelma on luotettavampi kun Google Maps, se tuli toteen näytettyä kaksi kertaa tällä matkalla. Kokemus karttuu kerta kerralta eikä näköjään koskaan tule lopullisesti valmista. Ajopäivä oli pulkassa sen päätti pizza-illallinen läheisessä pizzeriassa.

12 päivä | Sarajevo - Osijek, Kroatia | 295 km