2 päivä | Skootteriretkipäivä Aurinkorannikon lähikyliin | 80 km

Tänään oli skootteripäivä. Skootteripäivänä otetaan kypärät kainaloon ja kävellään läheiseen vuokraamoon kuittaamaan päivän ajopelit, eli 125 CC skootterit kaikilla hienouksilla. On start and stop -toiminteet ja kaikkia pikku muita hienouksia, jotka ovat löytäneet tiensä myös skoottereiden arkipäivään.

Kun paperihommat oli saatu valmiiksi, nostettiin kytkintä ja suunnattiin kohti Fuengirolaa. Tai totuuden nimissä ei nostettettu mitään kytkintä, vaan käännettiin kaasua ja variaattori hoiti tyylikkäästi liikkeelle lähdön. Otettiin pikemminkin hatkat ja hetken kaasuteltuamme kurvasimme Jeti’s Kebabin kulmilta Fugen rantabulevardille.

Onnistuneen startin kunniaksi poikettiin pit stopille rantakadun varteen ja hörpittiin aamupäiväkahvit.
Kahvin jälkeen olikin mukava lähteä kipuamaan kohti vuoren rinteellä sijaitsevaa Mijaksen kaupunkia, sillä meitä odottaisi lounas. Oikeastaan ei odottanut, mutta odottamatta pyyhkäisitiin lounaalle erääseen ravintolaan, joka ei kuitenkaan erityisen häkeltyneeltä vaikuttanut yllätysvieraidensa saapumisen johdosta.

Matka Mijakseen vei meidät samaa nimeä kantavan Golf kentän reunamille. Pyöräytettiin siinä samalla vaivalla tarkastamassa läheisen asumalähiön viihtyisyys ja sen upeat talot, joissa kelpaisi aikaansa viettää, ellei satu tiiausvuoro kohdalle samaan aikaan. Pieni ja rosoinen oikotie vie meidät lopulta länsi-lenkin päätepisteeseen.

Upia jännittää mikä värisen skootterin hän saisi, oliskohan pinkin värisiä?

Laput kuntoon, niin päästään baanalle.

Mijaksen härkätaisteluareena

Oikella matadorilla on parta, tietää Timo.

Ilman partaa, ei ole matadoria, vahvistaa Schumi.

Kaksi härkää, matadorilla pitää olla parta.

Koskaan ei ole ollut parrakasta matadoria, tietää Pertti.

Kyllähän matadorilla parta voi olla?

El Matador!

Luokkakuvaan poijaat ja tytöt! Täällä muuten kuvattiin  myös Uuno Epsanjassa elokuvan härkataistelukohtaus.

Mijaksesta matka jatkui vuoren rintessä sijaitsevan Benalmadeinan vanhan keskustan kautta Torremolinoksekseen, mistä laskettiin aivan Välimeren rantaan. Rantabulevardi ajettiin sen loppuun asti kunnes taajaman päätyttyä sukelsimme A7 moottoritien alitse kohti Alhaurin de la Torrea. SInne johtaa mukava pääkatu jonka varrella on hauskasti leikattuja puita ja pensaita. Puut eivät olleet tänään se meidän juttu täälläpäin, vaan Motos Garridon moottoripyörävarusteliike. Se on yksinkeraisesti suurin ja kaunein, mitä ollaan nähty. “Meillä on kaikki brändit, värit ja koot”, mitä saisi olla? Ja tämä on totta, sillä myymälä kolme kerrosta on täynnään ajoasuja, tuhansittain kypäriä ja muita varusteita.

“Onko tarvetta nahka-asulle, meiltä kyllä löytyy moneen makuun”

“Saako olla kypärä, mikä merkki, malli, väri ja koko, hyllystä kyllä löytyy…”

Tämä iltalialais-espanjalainen kauniotar bongattiin motokauppaa vastapäätä, oli ainoa yksilö lajiaan. Kaappariovet ja kaikki.

Ajopäivä päätettiin iltalialaisissa tunnelmissa urheiluauton inspiroimana.

Jyrki LehtinenKommentoi