Tänä aamuna näytti juuri siltä miltä pitkin, eli aurinko nosti nokkaansa juuri siitä suunnasta, mistä sitä on totuttu odottamaan, idästä. Tämän päivän ajolenkki suuntautui kohti itää ja tämä sopi meille mainiosti.
Karkeasti kertoen ensin ajettiin ulos Torremolinoksesta, jossa tänä viikonloppuna järjestetään Triathlonin MM kilpaujen finaalit.

Teiden sulkemiseen kilpailua varten oli valmistauduttu puomein, ja samalla valmisteltiin muina miehinä “pienehköä” liikennekaaosta iltapäiväksi, kun toinen puoli paikoin kuusikaistaisesta kadusta oli pois pelistä ja toiseen suuntaan vievä katu oli jaettu kaikelle muun liikenteen, kun polkupyörien käyttöön. Tätä ei tiedetty mennessä, mutta huomattiin kyllä tullessa:) Tähän palataan vielä...

Hieno ajopäivä tiedossa. Aamulla klo 8.00 alkaen alkaa sarastaa.

Ajoon lähdettyä, noin tunnin kuluttua ensi sarastuksesta tiedettiin jo melko varmasti, mitä on tulossa ainakin säätilan suhteen.

Upeassa auringonpaisteessa etenimme rivakasti 80 km A7- “Välimeren valtatien” pitkiä ja loivia kurveja kurvaten, se kuuluisa kaasukahva merten puolella aina Friglianan ja Nerjan rampille saakka.
Frigliana kuluu Espanjan valkoisten kylien verkostoon, ja oli nimensä mukaisesti valkoinen ja oli vanhakin.

Lenkki kylän kautta toi mukavan yleiskatsauksen tästä turistikohteesta ja jatkoimme matkaa moottoritielle ja sen ensimmäistä ramppia kohden, mistä siirryimme “hieman” mukaisimmelle teille aivan rannikon tuntumaan.

Tämä uusi osuus sai testiryhmältä täyden hyväksynnän, joten osa itäisestä siirtymästä kurvailtaisiin jatkossa näitä mutkia. Tiet olivat niin maukkaita, että kurveista ei juurikaan kuvia ehditty ottamaan, tuttu tunne.

Rannalta siirryttiin kohti Granadaa vieville pikkuteille, (tässä vielä isoa tietä) ja alkoi nousu ja pujottelu pienten kylien halki kohti noin 1000 metrin korkeudella olevaa ylänkö-aluetta.

Pertillä on päällään Rukan vaalean sävyinen Air ajotakki, joka tänään oli soveltuvampi tämän päivän säähän kun esimerkiksi eilisen päivän sumuihin. Allaan Pertillä on vuokraamojen luottopyöränä asemansa vakiinnuttanut BMW F 750 GS. Sopii kaikille ja lähes kaikkeen, mutta ainakaan ei vihastuta ketään. Eikä Perttikään, kelpo reissukaveri hänkin.

Upilla on kotona Suzuki 650 Bandit, joten keltasävytteinen pikkugessu istui Upin käteen hansikas ja oli nappivalinta.

Jarmo, eli Schumi sai lainata pyöräpulan vallitessa vuokraamon Crisin yksityispyörää, merkiltään ja malliltaan CF-moto 800 CC ja jotain päälle. Näyttävä kiinalaisvalmiste joka keulasta muistutti hieman BMW:n isoa gessua, mutta ei ollut sitä miltään muilta ominaisuuksiltaan. Ei oletettavasti tule voittamaan vertailutestejä luokassaan vaikka ei mikään luokaton peli ollutkaan. Mutta pyörä saatiin ja Schumi mukaan matkaan.

Seikkailu alkoi aamulla hieman typistetyllä ryhmällä.

Granadan alapuolelta käännyttiin kohti kotia. Pian ryhmään liittyivät myös Timo ja Saija, jotka tänään aloittivat etapin Teban pit stopilta, siellä tehtyjen huoltotoimien jälkeen. Nyt ryhmästä puuttui vain Julius, joka vielä lepuutteli hotellilla kipeytynyttä kättään.

Bermejasin pato alkaa kohta joutua työttömäksi, kohta ei ole vettä mitä pidättelisi, mikä on padon työ. Vesialtaiden vedenpinnan laskua voi seurata vuosirenkaittain niin kuin puiden kasvua, mutta nämä vuosirenkaat lasketaan nyt metreissä, jopa kymmenissä metreissä..

Vielä muutama vuosi sitten padon torni seisoi uljaasti varpaat märkänä patoa vahtien, parhaina päivinä vesi on yltänyt kainaloihin asti. Pato on valmistunut 1950 -luvulla, joten jonkinlainen ilmastonmuutos saattaa olle menellään…

Meidän luokkakuva mallia 202410. Pekka, Upi, Pertti, Saija, Timo ja Schumi.

Padoilta kiirehdettiin lounaalle Alhama de Granadaan “Nopsajalan” palveltavaksi. Täältä matka jatkui luonnonpuistojen kautta kohti Malagaa, missä kaupungin ja maakunnan nimeä kantava luonnonpuisto lähetti meidät monen, ja jopa kahden päällekkäisen mutkan kautta lähes suoraan Malagan keskustaan.

Viimeisellä tauolla kuunneltuja ohjeita kaupungin pääkadun läpiajosta noudatettiin täydellisesti ja etenimme kohti kolmea monikaistaista moottorietien nielua, joista keskimmäinen vei meidän Torremolinoksen suuuntaan.

Malagan ja Torremolinoksen välillä oli pyöräkilpailut nyt käynnissä ja kaikki Malagasta länteen purkautuva liikenne oli sullottu yhdelle kaistalle! Täysi härdelli päällä, tai ei edes härdelli, koska kaikki autot olivat kuin silakat purkissa yrittämässä jatkamassa toivotonta matkaansa. Hetken tilannetta emmittyämme, syntyi sanaton sopimus, että tähän ei kyllä jäädä, eikä jäätykään. Alkoi kaikkia riemastuttanut pujoitteluoperaatio kaistojen välissä niiden keiloja kierrellen. Timo kertoi perille päästyäamme, että sai monta hyvää täyskaatoa matkan edetessä, (Timo on täyskaadon asiantuntija). Mihin Timo ei osunut, niin “ehdin potkasta monen pystyyn jääneen keilan kumoon”, iloitsi Saija:) Sellainen mutkamatka, kun mutkat mutkiteltu, on kiva kierrellä keiloja - tai vetää keilat suoraan:) Hurjia juttuja, mutta “kyllä ne tykkäs”.

4 päivä | Toinen moottoripyöräpäivä oliivin viljelyalueille ja luonnonpuistoihin