Päivä 4 | Natron-järvi | patikkaretki ja lintujen bongailua | 0-50 km

Vapaapäivä Natron-järven maisemissa alkoi noin 10 kilometrin moottoripyöräretkellä kohti aamupäivän ensimmäistä ohjelmanumeroa, patikkaretkeä putouksille. Hotellin parkkipaikalla vastassa ollut Maasai-oppaamme Adebayo virkaveljensä kanssa johdatti meidät moottoripyörällään Maasaiden kylään. Kylästä alkoi noin 40 minuutin patikkaretki kohti vuoristoa ja retken päätepistettä, vesiputouksia.

Jorma, Mikko ja Tepa.

Polku kierteli joen uoman molemmin puolin ja vesistön ylitys tehtiin kahlaamalla lämpimässä jokivedessä. Kahlaaminen vuoristopurossa tietää yleensä jäätävän kylmää kyytiä ja vain hullu menee itseään sinne uittamaan. Iloinen joukkomme kahlasi vuorilta valuvassa lämpimässä vedessä aina putouksille saakka.

Tämä lämmin vesi on peräisin maaperästä ja jostain geotermisestä tai vastaavasta syystä se nousee vuorille valuakseen sielä alas kyläläisten käyttövedeksi. Käytännön syistä puron vettä käytetään kyläläisten tarpeisiin vasta klo 19.00 alkaen, kun joki on jo vapautunut turistikäytöstä.

Anssi, Mikko, Jorma ja Tepa leikkivät hyljettä.

Terhi

Putouksella uitiin ja otettiin raikastavat suihkut kallioilta valtoimenaan valuvasta vedestä. Harrastimme myös pientä pelleilyä ja temppuilua, kunnes kasvoimme taas aikuisiksi ja palasimme samaa polkua takaisin moottoripyörillemme.

Samlee, “ei haittaa vaikka tossut kastuukin.

Perinteiseen Maasai -asuun pukeutunut oppaamme kertoi paluumatkalla Maasai kulttuurista, nykypäivästä, perhe-elämästä ja omasta Maasai-elämästään, jonka oli valinnut valtion viran sijaan. Adebayo puhui sujuvaa englantia suoritettuuan II asteen tutkinnon paikallisessa koulussa.

Patikkaretken jälkeen palasimme hotellille lounaalle. Pienten päivätorkkujen jälkeen ohjelma jatkui moottoripyöräretkellä Natron -järven rantamaisemiin Flamingoja ja muita alueen lintuja ja eläimiä bongaamaan. Kyytiläiset valitsivat kulkupelikseen huoltoauton kyydin ja me muut lähdimme moottoripyörillä kätevää oikopolkua pitkin suoraan rantaan. Reitti järven rantaan oli melko enduromainen, mutta pitihän pyöriä päästä testaamaan myös niille suunnitelluissa olosuhteissa.

Matkalla rannalle bongattiin, eli käytännölllisesti katsoen peloteltiin altamme pois lauma seeproja ja kirahveja. Huolto-autojoukkue tavattiin rannalla, otettiin yhteiskuvat ja palasimme takaisin majapaikkaamme. Illemmalla tavattiin taas illallisen merkeissä. Olipa kertakaikkiaan mielenkiintoinen ja tapahtumarikas välipäivä ajamisesta.

Ote elokuvasta “Endurosankarin paluu”

Tapeilla seisten meno näyttää korskeammalta! Pertti näyttää mallia.

Yleisö arvioi suoritusta kuinka vesi roiskui. Kuvassa on muuten viisi perheenjäsentä…

Lähetetään Danille terveisiä, oppaamme toivoivat.

Zamboo!

Päivän hauska toteamus meistä “enduromiehistä” oli todeta, että Maasai oppaamme ajelivat vaivatta samoja polkuja kun me muut, mutta tyynesti kaksi päällä ja sandaalit jalassa vanhalla 150 CC sileä renkaisella moottoripyörällään.

Jyrki LehtinenKommentoi