Buones dias, Costa del Sol. Ajopäivä voi alkaa.

Aamulla meidät noudettiin tuttuun tapaan klo 8.30 hotellin pihasta, ja vajaan tunteroisen ajomatkan jälkeen oltiinkin jo Teban Teba Motohire -BMW moottoripyörävuokraamossa. Pyörien kuittaus ja niiden deposiittien maksaminen sujui jopa espanjalaisittain tulkiten melko, tai jopa hyvin vaivattomasti, tuttuja kun oltiin.

Torstai on toivoa täynnä! Vuokraamokuljetusta odottelemassa Jussi, Juho, Tomppa, Pertti, Laura, Peter, Keijo ja Arto.

Kukin meistä sai mieleisensä pyörän ja noin klo 10.30 tietämillä jo kurvailtiin 35 km taivalta kohti Rondaa. Pieniä sateen merkkejä oli ilmassa, jotka jätettiin huomioimatta ja vastaavasti sateet jättivät meidät huomioimatta.

Tebasta Rondaan vie hyväkuntoinen, leveä maantie jossa on “aakeita ja laakeita” kurveja juuri sopivasti. Matkan kuluessa ehtii sopivasti etsiä itselleen mukavan ajoasennnon ja tutustua oman mielitiettynsä nappuloihin ja muihin vipstaakeihin, hallintalaitteisiin.

Ronda sivuutettiin suunnitellusti ja matka jatkui kohti Juzcaria, entisenä Smurffikylänä tunnettua ja siniseksi maalattua kylää. Kylässä ei kuitenkaan Smurffeista näkynyt enää jälkeäkään. Tutkimustiedon perusteella ilmeni, että Smurffit eivät enää asu täällä. Syynä on tekijänoikeus-asiat- ja royaltien maksamisen velvoite tuotantoyhtiölle, joka vuonna 2011 maalautti koko kylän siniseksi elokuvan lanseerausjuhlia varten. Sopimus päättyi vuonna 2017 jolloin Smurffit poistuivat maisemista, mutta kaikki kylän talot jäivät sinisiksi.

Eipä näy smurffeja, ei… Asiantuntijaraatina toimivat Jussi, Juho ja Pertti.

Vanha perinne jatkuu nyt Sinisen kylän brändin alla. Smurffit ja muut hahmot, joiden edessä on kuvattu tuhansittain turisteja, ovat nyt pysyvästi poissa. Tilalle on tullut kauriita ja muita vehreän metsän elämästä kertovia kuvia ja hahmoja. Ne sopivat ehkä jopa vielä paremmin näihin upeisiin vuoristomaisemiin, kuin Ameriikoissa keksityt piirroshahmot.

Juzcarin jälkeen ajelimme Rondaan lounaalle tutustuen samalla sen keskeisimpiin nähtävyyksiin, kuten härkätaisteluareenaan ja vanhaan Punta Nuevon siltaan, joka on kaupungin tunnetuin maamerkki.

Järkipysäköintiä Rondassa. Pysäköimällä vain Motoille varatuille paikoille säästää helpostikin 200€ per pyörä…

Sillan peilessä Tomppa, Esko, Jussi, Keijo, Arto, Peter, Laura, Juho ja Pertti.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti itää Sierra de las Nievesin luonnonpuiston halki kohti Caminito del Rayn alun patoja. Talven sateet olivat täyttäneet tyhjyyttään ammottaneet vesi-altaat aivan ääriään myöten täyteen. Niiden pohjia pitkin ajettiin vielä syksyllä maastoautoilla niin että pölypilvet vain leijuivat autojen perässä. Nyt veden pinta oli noussut noin 5-10 metriä, ja muutenkin koko tienoo vihersi ennen näkemättömän runsaana viimeaikaisten sateiden ansiosta. Hyvästi kuivuus taas muutamaksi vuodeksi!

Tällä padolla vesipulan saa unohtaa hetkeksi, vaikkakin puoli-tyhjiä pato-altaita vielä matkan varrelle sattuikin.

Tällä ensimmäisen ajopäivän viimeisen kolmanneksen etapilla vasta alkoi näkyä selviä merkkejä olleista tulvista ja yli vuotaneista joista ja puroista maantiellä, joka olivat paikoin hieman saven ja juoksevan hiekan sotkemia. Niistä ei ollut meille mainittavaa haittaa, mutta saattoi helpostikin kuvitella, että tilanne on ollut melko vetinen vielä muutamia päiviä aikaisemmin.

Ajopäivän ainoa sateiden tuottama kurapaikka läpäistiin helposti kieli keskellä suuta ajaen.

Gessu-Keijo ja Trumppa Arto lainasessun selässä. Vaihtelevissa sääolosuhteissa huomioliivi on varsin käypänen ajovaruste.

Matkamme jatkui Torqal de Antequeiran huipulle noin 1000 metrin korkeuteen, missä tutustuimme vanhaan Jurakautiseen merenpohjaan, joka on mannerlaattojen liikkeen voimasta oli puristunut noin 20.000 vuotta sitten yli 1000 metriä korkeuteen kohoavaksi vuoreksi ja tämän päivän suosituksi retkeily- ja patikointikohteeksi.

Merenpohjaa 1000 metrin korkeudessa meren pinnasta.

Torqal de Antequerasta oli enää noin 65 km matka Torremolinokseen, eli noin vajaan parin tunnin ajo-aika:) Nämä ajopäivän viimeiset kilometrit Torqal de Antequeirasta kohti rannikkoa saattoivat ollakin tämän päivän riemastuttavimmat mutkat ja kurvit?

Moottoritien paluumatkalla letkamme venähti hieman pitkäksi, joka kokemukseen perustuvan tiedon perusteella ei tiennyt hyvää loppumatkan kannalta. Näköyhteys menetettiin vilkkaalla moottoritiellä kun jonon väliin tuppaantui rekkoja ja muita ajoneuvoja. Moottoriteiltä kuitenkin päästiin vielä yhtenä ryhmänä Torremolinoksen liikenneympyröihin, jonka jälkeen vilkas liikenne sotki pakkaa sen verran, että lopulta ajelimme kahtena erillisenä pienryhmänä hotellille.

Loppupuheet ajopäivän tuntemuksista pidettiin vielä parkkipaikalla, jonka jälkeen riensimme vaihtamaan hieman kevyempää päälle ja suuntasimme illalliselle. Ajopäivän yhteenvetona todetiin, että sateen uhasta huolimatta saimme iltapäivää kohti yhä kirkastuvan ja selkeän ajosään, joka puolipilvisenä ja + 18C:een lämpöisenä osoittautui vallan mainioksi ajokeliksi.

Hieno, ensimmäinen ajopäivä oli nyt takana ja sen vaihtumista seuraavaksi uudeksi ajopäiväksi juhlistettiin illallisella läheisessä Pizzeriassa.

Päivä 2 | Sierra de las Nievesin ja Torqal de Antequeran luonnonpuistot | 268 km