Päivä 4 | Los Reales de Sierra Bermejasin ja Sierra de Grazaleman luonnonpuistot | 268 km
Lauantai-aamuna aurinko paistoi lupaavasti kun lähdimme espanjalaisittain aamutuimaan näin lauantaiaamuksi, kohti Esteponaa. Vähän vastaanvanlainen siirtymä kuin eilen itään, mutta nyt ajettiin rantaviivaa seuraavaa A7 tietä ja paikallisia teitä ja katuja pitkin.
Ensin tehtiin pieni poikkeama Fuengirolaan keskustan kautta, sitte palattiin takaisin pikatielle, jota päästeltiin Marbellan halki aina Esteponaan asti. Kahvihammasta jo kolotti mukavasti, joten ajelimme suoraan rantakadulle ja kahvipaikaksemme valikoitui mukava Churro -kahvila.
Pojat, kahville ja churrolle!
Jalkakäytävällä oli hiljaista ja samalla Esteponan ainoat vapaat pysäköintipaikat, joten jätimme pyörät näyttävästi rantahiekan tuntumaan, toki silmälläpidon alaiseksi:)
Kahvia ja viisi annosta Churroja, kiitos.
Nautimme Churrojen lisäksi ehkäpä matkan kirkkaimmasta auringopaisteesta, kyllä kelpasi.
Tompalla on melkein tonnin seteli -ilme kun selvisi, että viisi churro -tilausta tarkoitti yhteensä 25:ttä churroa ja noin kymmentä kupillista juoksevaa suklaata, mihin churroja sitten dipattiin. Cheers!
Estepona jälkeen kiivettiin ylös vuorille ja alkoi sade, jota riitti erimuotoisena alkaen sumusta aina kunnon sateeseen asti. Sateessa ei tuli juurikaan taukoja pidettyä sen enempää, kuin valokuviakaan otettua, joten nautimme jähes ylhäisessä yksinäisyydessä mutkateide rauhallisesta liikenteestä ja samalla testailimme sade-asujen ja goretex-pukujen veden pitävyyttä. Aina sitä jotain hommaa keksii sateisenakin päivänä, on joku todennut.
Nyt keitolle ja heti!
Lounasta ei meille heti ensimmäisistä ravintoloista järjestynyt, sillä oli lauantai päivä ja piti olla pöytävaraus.
Ostovoimamme ei vakuuttanut ravintoloisijoita tarjoamaan sijaa vettä valuville motoristeille, joten päästelimme aina Grazalemaan saakka, missä vilusta väriseville motoristeille (+6C) tarjottiin kuumaa keittoa.
Keitto teki kyllä kauppansa ei ollut edes hinnalla pilattu.
Aikataulussa oli sopivasti varaa, kurvasimme Setenilin kautta Tebaan luovuttamaan pyöriä. Setenilin kylässä ei parkkipaikkoja ole edes nimeksikään ja aikataulumme alkoi jo kiristyä, joten sadekävely Setenilin hauskoja taloja katsatamaan sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.
Lopputankkaus vielä sitten pyöriä luovuttamaan, valmista tuli.
Teban erinomaiset isantämme, huippumekaanikko Lee ja Tourleader ja part owner Tristram toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi toistenkin. Ja ollaan sitä kyty ennenkin, joten miksipä ei tultaisi. Lokakuun matkan pyörät on jo varattu
Loppusauhut ilmaan ja sitten Vanin kyydissä takaisin Torremolinokseen hotelliin, suihkuun ja illalliselle.
Pihvipainoitteinen illallinen nautittiin argentiinalaistyylisessä Las Pampas ravintolassa. Tarinaa riitti kun koottiin keskusteluiden merkeissä yhteen matkan kokemuksia, meiltä jäi jopa perinteiset ruokailukuvatkin ottamatta.
Kotari Jussi teki matkan kuluessa tarkkasilmäisen havainnon Jyrkin hanskoista ja pohti, olisiko miehessä sittenkin tippa oranssia verta, vai onko tämä auttamatta Baijerin siniverisiä. Kenpä tietäis sen…