Päivät 5 - 7 | Kuuba | Las Terrazas - Sikojenlahti - Cienfuegos - Trinidad
Päivä 5 | Las Terrazas - Bay of Pigs (Sikojenlahti) - Cienfuegos | 370km
Ajopäivä alkoi Las Terrazaksen kosteasta viidakosta, jatkui Zapata puiston kautta Sikojenlahden rannikolle ja siitä kohti kaunista satamakaupunkia - Cienfuegosta.
Matkamme pisin päivä kilometreissä ja lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin kohti päättäriä 370 km päässä. Ajoimme eteenpäin noin 10 kilometriä, kunnes Riston Harrikka alkoi reistailla ja sammui muutama sata metriä myöhemmin. Diagnoosina moottorin ylikuumeneminen. Ei jääty ihmettelemään vaan vaihdettiin varapyörä alle ja jatkettiin matka. Päästiin melkein 20 kilometriä, kunnes Christerin pyörä sammui. Tällä kertaa akkuongelmia…
Akkuongelma oli tiedossa jo toissapäivänä, mutta Kuubassa ei yksinkertaisesti saa mistään uusia pyöräakkuja. Niitä tilataan aina keski-Amerikasta (yleensä Panamasta) ja tuodaan meriteitse kontissa. Uuden akun saaminen saattaa kestää noin 6 kuukautta! Tämän takia olimme tehneet kuvassa näkyvän virityksen - autonakku sivulaukussa. Tällä kertaa ei toiminut ihan niin kuin piti ;)
Näky, jota et ehkä halua nähdä korjauksen aikana ;)
Pientä palapeliä jouduttiin pelaamaan saadakseen kaikille kuskeille toimivan pyörän alle, mutta lopulta jatkettiin matkaa. Kuubassa pitää pelata niillä korteilla mitä on ja käyttää kaikki kekseliäisyys / maalaisjärki hyväksi. Hyllyt eivät nimittäin notku varaosista…
Matka jatkuu!
Bensaasemia on Kuubassa ihan sopivin väliajoin, mutta kaikissa ei todellakaan ole bensaa…
Neuvostoliitto oli pitkään Kuuban tärkeä ystävä ja taloudellinen tuki. Kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto 1990-luvulla hajosi, koitti Kuubassa ankeat ajat. Ihmiset näkivät nälkää. Kurjuutta lisäsivät vuoden 2008 hurrikaanit Gustav ja Ike, jotka ajoivat sadat tuhannet kuubalaiset evakkoon, tuhosivat kahvisadon ja katkaisivat elintarvikejakelun.
Obaman aikoina Kuuban talous näytti jo hetken hyvältä - kauppasaarto avattiin hieman ja poliittiset suhteet lämpenivät nopeasti. Havannassa avattiin pitkään tyhjänä seissyt USA:n suurlähetystö. Suorat lennot Yhdysvalloista sallittiin ja valtavat turistimassat toivat mukanaan paksuja dollarinippuja.
Trumpin myötä otettiin kuitenkin reilusti takapakkia ja kauppasaarto palasi ennalleen. Jenkkituristeja näkyy harvakseltaan. Enemmänkin kanadalaisia ja saksalaisia matkailijoita. Nekin pyörivät enimmäkseen Havannan ja Varaderon alueella.
Kuuban lähin kumppani on lähihistoriassa ollut Venezuela, jonka oma taloudellinen tilanne romahti viimeistään vuonna 2016. Sen jälkeen öljy lähetykset hupenivat vuosittain ja tänä päivänä Kuubassa on todellinen pula mm. bensasta.
Paikallisoppaana toimiva Ernesto tiesi tasan tarkkaan missä pysähtyä ja milloin. Tämäkin mainio lounaspaikka olisi jäänyt meiltä huomaamatta. Ripeän oloinen omistaja valmisteli huikean aterian hetkessä!
Kalaa, pescado, Kuubasta löytyy lukemattomia ja mitä ihmeellisimpiä lajeja. Kala on tyypillisesti tuoretta ja paistettua. Merenelävistä useimmiten vaihtoehtona on hummeria, katkarapuja ja mustekalaa.
Vitsin mukaan kuubalainen keittiö, on tunnettu ”castronomiasta”, mutta todellisuudessa Kuuban ruokakulttuuria tunnetaan hyvin vähän.
Monet luulevat kuubalaisen keittiön muistuttavan meksikolaista keittiötä, mutta se on enemmänkin sekoitus espanjalaista, ranskalaista ja afrikkalaista ruokakulttuuria. Nämä kaikki ovat sulautuneet ns. kreolikeittiöksi, comina criolla, jonka tärkeimmät ruoka-aineet ovat riisi ja pavut. Ikuinen luovuus ja kekseliäisyys keittiössä ovat kuubalaista arkipäivää, koska kaikkia raaka-aineita ei aina ole saatavilla.
Kuubalainen ruoka ei suuta polta. Tyypillisiä raaka-aineita ovat juurekset, pavut, riisi, banaani ja sianliha. Mausteina käytetään mm. kuminaa, suolaa, oreganoa, persiljaa ja valkosipulia. Säästeliäästi.
Perinneruoka Kuubassa on frijoles negros, mustat pavut, jotka yleensä tarjotaan liharuoan ja valkoisen riisin kera. Congri on yleiskaribialainen kreolisuosikki, jonka nimi tulee haitilaisesta mustaa ja valkoista tarkoittavasta sanaparista congo’ y riz.
Kuuban länsipuolella congri tunnetaan nimellä moros y cristianos, maurit ja kristityt. Congri on sekoitus mustia papuja ja riisiä.
Kun kuubalaiset juhlivat, grillissä pyörii kokonainen possu. “Keräämme tirisevät rasvat talteen leivänpaloihin. Kaikki possusta syödään. Juomme rommia, laulamme ja tanssimme”, kertoo paikallis- oppaamme Alex…
Mojo eli kostuke on kaikkien kuubalaisten kastike lihan, kalan ja vihannesten seurana. Lisukkeina tarjoillaan usein yucaa, malangaa tai tostones, paistettuja banaanilastuja. Yuca on riisin jälkeen yksi tropiikin tärkeimmistä viljelykasveista. Malanga on tarojuuren sukulainen, jota kutsutaan myös japanilaiseksi perunaksi.
Jälkiruokaerikoisuutena tarjoillaan pasta de guayaba con queso, joka on juustoa ja guavamarmeladia.
Matkalla yritin perehtyä enemmän kuubalaiseen talousjärjestelmään ja politiikkaan, mutta valtion määräämä paikallisoppaamme oli mystisen vaitonainen asioista ja hänen vastaukset herättivät jopa enemmän kysymyksiä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, yksityisyrittäminen on aika rajallista ja valtio omistaa paljon (noin 80%), kuten kommunistisissa maissa on tapana. Talous vapautui hieman vasta vuonna 2011 Castro-jälkeisten uudistuksien myötä ja sen jälkeen noin 400 tuhatta kuubalaista aloitti yrittämisen. Silti lupien hakeminen on työläs ja pitkä prosessi - jokaisen yrittäjän ja sen bisneksen on saatava valtion hyväksynnän.
Suurin osa ravintoloista ja baareista on siis valtion, ja pakko todeta, että niissä palvelu on useimmiten tuskallisen hidasta, oli kyse kuinka tyylikkäästä paikasta hyvänsä. Hymyn saaminen tarjoilijalta näissä paikoissa vaatii tehokasta huumorintajua ;)
Sen sijaan jotkin ravintolat ovat perheomisteisia. Niissä toiminta on vastaavaa kuin meillä kotona: tehokasta, ystävällistä, asiallista ja asiakaslähtöistä. Suosittelen syömään näissä paikoissa…
Ryhmä Sikojenlahdella, jossa panssarivaunu tapahtumien muistoksi.
Sikojenlahden maihinnousu (engl. Bay of Pigs Invasion, esp. Invasión de Bahía de Cochinos) oli Yhdysvaltojen tukema yritys syöstä Fidel Castron hallitus vallasta CIA:n kuubalaispakolaisista kouluttamilla joukoilla vuonna 1961.
Fidel Castron johtamat heinäkuun 26. päivän liikkeen kapinalliset olivat toteuttaneet Kuuban vallankumouksen syösten vallasta Kuuban diktaattori Fulgencio Batistan tammikuussa 1959. Kuuban suhteet Yhdysvaltoihin olivat aluksi suhteellisen hyvät, ja Castro jopa vieraili Yhdysvalloissa huhtikuussa 1959. Maiden välit alkoivat kuitenkin viiletä saman vuoden kesällä, kun Kuuban maltilliset poliitikot erosivat maan hallituksesta. Lisäksi amerikkalaiset yritykset vastustivat Castron toteuttamia palkankorotuksia ja työuudistuksia.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu eli CIA alkoi suunnitella Castron vastaisia toimia. Kuubassa oli katolilaisten ja vanhojen poliittisten liikkeiden parissa syntynyt vastavallankumouksellisia ryhmiä, joita CIA alkoi tukea. Ryhmät tekivät sabotaasi-iskuja Castron hallintoa vastaan ja maaliskuussa 1960 Havannan satamassa räjäytettiin ranskalainen aselastissa ollut La Coubre -alus. 75 henkilöä sai surmansa. Hieman myöhemmin CIA sai luvan Dwight D. Eisenhowerin hallitukselta aloittaa Castron kukistamisen suunnittelu.
Sikojenlahden maihinnousu alkoi 17. huhtikuuta, mutta Castron joukot kukistivat joukot 20. huhtikuuta mennessä. Taistelu oli merkittävä poliittinen tappio Yhdysvalloille, minkä lisäksi se johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin.
Amerikan valtioiden järjestö erotti Kuuban Yhdysvaltojen painostuksesta tammikuussa 1962 ja Kuuba asetettiin täydelliseen kauppasaartoon. CIA jatkoi vastavallankumouksellisen toiminnan tukemista (operaatio Mongoose).
Neuvostoliitto lisäsi puolestaan läsnäoloaan Kuubassa. Lokakuussa 1962 Yhdysvaltain tiedustelupalvelu paljasti Neuvostoliiton sijoittaneen Kuubaan keskipitkän kantaman ydinohjuksia, mikä laukaisi Kuuban ohjuskriisin. Kriisi ratkesi lopulta ilman maailmaa uhannutta ydinsodan laukeamista Neuvostoliiton vetäessä ohjuksensa pois. Vastaavasti Yhdysvallat lupasi olla hyökkäämättä Kuubaan ja CIA:n vastavallankumouksellisia tukenut operaatio Mongoose lakkautettiin.
Ernesto on monitaitoinen mies :)
Porukka nauttii esityksestä…
Päivä 6 | Cienfuegos - Trinidad | 95km
Useimmiten Trinidadiin ajetaan rannikkotietä pitkin, mutta päätimme kokeilla hieman erilaista reittiä vuoristoisilla mutkateillä. Hyvä päätös!
Cienfuegosissa on sitä siirtomaa-ajan tunnelmaa. Noin 150 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Kuuban etelärannikolla, laguunin rannalla. Ruutukaavaan rakennettu Cienfuegos on Unescon maailmanperintökohde esimerkkinä 1800-luvun kaupunkisuunnittelusta.
Noin kolme neljäsosaa Kuubasta on erittäin loivasti kumpuilevaa tasankomaata. Saarella on myös vuoristoja, joista suurin on saaren itäpuolella sijaitseva Sierra Maestra, jonka korkein huippu on Pico Real del Turquino (1 974 m). Kuuban keskiosassa korkein vuori on Pico San Juan (960m). Tätä kukkulaa lähdettiin ylittämään Harrikoiden voimalla tänään!
Harley-Davidsoneita koko Kuubassa reilusti alle 100 kpl, joten paikalliset kerääntyvät ihmettelemään jenkkikoptereita aina kun pysähdyimme jonnekin. Mitään vihamielisyyttä “kapitalismin ruumiillistuma” kohtaan ei ollut koko matkan aikana havaittavissa. Ihmiset Kuubassa olivat aidon ystävällisiä ja monet uskaltautuivatkin juttelemaan suomalaisten motoristien kanssa - mistä tulette ja minne menossa? Miten nopeasti pyörä kulkee? Voinko ottaa valokuvan? - kuuluivat yleisimmät jutunaiheet.
Jossain Trinidadin ja Cienfuegogsen välillä vuoristossa…
Kuvittele värikkäiden, siirtomaa-aikaisten talojen rivistö, joiden ohi matelee kirkkaan punainen amerikanrauta epätasaisella kadulla huojahdellen. Kulman takaa vastaan tulevat vanhat hevosrattaat, joiden kyydissä istuu isä pienen poikansa kanssa. Kaiken tämän yllä loistaa Karibian aurinko.
Tervetuloa Karibian kauneimpaan kaupunkiin, Trinidadiin!
Perinteiset kypärä-oluet ovat Kuubassa nopeasti vaihtuneet kypärärommeihin ja sikareihin ;)
Päivä 7 | Trinidad | Vapaapäivä
Trinidadin lähellä oleva ranta, jossa vietettiin aamupäivä. Vesi on kirkas ja koralleja / kaloja riittämiin. Viereisestä ravintolasta saa jäädytettyä valkoviiniä ja maukkaita merenantimia…
Jos suunnittelet matkaa Kuubaan, niin elä missään nimessä jätä Trinidadia väliin! Harmi sinänsä, mutta suurin osa turisteista jää Havannan ja Varaderon alueelle, sillä Trinidadiin on noin 8 tunnin bussimatka. Jos et halua täristellä turistidösässä koko saaren halki, niin minulla simppeli ratkaisu tiedossa - lähde PeterPanBiken kanssa seuraavalle Kuuban mp-matkalle ;)
Jossain kohteissa iskee jo saapuessa vahva tunne siitä, että tässä voisi viettää pidemmänkin ajan. Kuuban länsirannikolla sijaitseva, 75 tuhannen asukkaan, Trinidad on kaupunki, johon tykästyin ensi silmäyksellä.
Kaupunkia luonnehditaan usein paikaksi, jossa aika on pysähtynyt. Trinidad on perustettu vuonna 1514, ja se on yksi Karibian alueen parhaiten säilyneistä Espanjan siirtomaavallan aikaisista kaupungeista. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1600-1800-luvuilta, ja Trinidad on valittu (koko kaupunki!) Unescon maailmanperintökohteeksi.
Liikennettä Trinidadissa on huomattavasti vähemmän kuin hektisessä Havannassa, mutta sen sijaan kaduilla kulkevat vapaasti kissat ja kanat. Tyylikkäästi rappioituneet talot ovat rakennettu vieri viereen ja ne loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja iloisia. Paikalliset kopsuttelevat hevosillaan pitkin mukulakivikatuja tai pelaavat kaduilla dominoa tai korttia. Tuntuu, ettei kenelläkään olisi kiirettä minnekään valmiissa maailmassa.
