Päivä 12 | Reykjavik - Skaftafell | 350 km

Aamulla tihkusadetta ja + 10 C. Jälleen hyvä ja runsas aamupala, jonka jälkeen kahdeksalta baanalle. Laitoin suosiolla sadevehkeet päälle. No, sade oli melkoisen heikkoa, mutta päätin keventää vasta ensimmäisellä tauollamme.

49-tien kautta ringille (1) ja sitä kautta ulos pääkaupungista. Opasteissa luki Vik. Tie itään on uudelleen rakennettu ja siinä on lukuisia ohituskaista osuuksia ja pääsääntöisesti 90 km/h nopeusrajoitus. 86 kilometriä ja pysähdyimme tauolle ja tankkaamaan Landvegamotiin. OB-huoltoasemalta oli mittarista kuitti loppunut, joten myyjä kirjoitti minulle käsin kuitin.

Täällä ryhmämme jaettiin kahteen osaan ja ensimmäinen porukka ajaisi Skaftafeliin enimmäkseen asfaltoitua 1-tietä, bongaten matkan varrelta sopivia nähtävyyksiä mm.Seljalandsfossin ja Stjornarfossin vesiputoukset. Tähän ryhmään kuului neljä pyörää kuljettajinaan outi, Kari, Jari W, sekä Raine kyydissään Riikka. Sovimme että klo 16.00 tavataan hotellilla Vatnajökulin jäätikön läheisyydessä. Tämä ryhmä jäi vielä kahville ja tutkimaan paperikarttaa.

Toisessa ryhmässä ajoivat allekirjoittanut (Mj), Jari H, Hannu, Jaakko sekä Jukka. Me jatkoimme matkaa 26-tietä pitkin hieman vajaat 50 kilometriä ja sitten käännös oikealle F225-tielle kohti Landmannalaugarin ylätasankoa. Tien alussa riisuin sadevaatteet pois, sillä aurinko paistoi ja lämpötila oli jo +16 C. Tänään oli päivällä tämän reissun paras ajosää.

F225-tiellä on vain kaksi vesistön ylitystä, vaikka odotinkin hieman enemmän. Ensimmäinen ylitys oli hieman hankala ja alkukankeuden takia Jari H kaatui ylityksen loppupäässä matalaan veteen. No, ei vahinkoja, pyörä vaan pystyyn ja menoksi. Myöhemmin, niin Jukka kuin Hannukin kaatuivat rantautuessa pehmeään ”laavahiekkaan”. Tälläkään kertaa kalustollisia tappioita. Henkisesti tietenkin hieman kavereita potutti.

42 kilometrin matkalla ohitimme lukuisia autoja, jotka nostattivat pölyä, haitaten siten ajamistamme. Autoilijat eivät juurikaan katso näillä teillä peileihin, joten kapealla tiellä on soitettava äänitorvea merkiksi ohitus halukkuudesta.

Seuraavaksi käännyttiin oikealle, tielle F208. Maisemat olivat huikaisevan kauniita. Vuoristojärviä, jokia, vuoria ja tasankoa. Tällä tiellä oli peräti 19 vesistön ylitystä, joista puolet helppoja, neljännes vaativia ja loppu neljännes haastavia.

Yhdessä ylityksessä Jaakko kaatui Trumpallaan ja mentyäni luonnollisestikin nostoavuksi kastuivat molemmat ajosaappaani läpimäriksi. Triumph ei suostunut käynnistymään ja erinäisten yritysten jälkeen todettiin, että tulpat ovat irroitettava. Valitettavasti ei ollut mukanamme sopivaa tulpan avainta ja mietimme mahdollisia vaihtoehtoja pulman ratkaisemiseksi.

Kävi hyvä tuuri, sillä puolen tunnin kuluttua vastakkaisesta suunnasta saapui paikalle noin 15 hengen puolalaisryhmä isoilla Gessuillaan ja heiltä löytyi kuin löytyikin sopivan tulpanavain. Hetken kuluttua moottori käynnistyi ja pakoputkista tuli ulos runsaasti vettä. No, matkamme jälleen jatkuisi. Itse olin lainannut Jarilta kumisaappaat ja vaihtanut kuivat sukat jalkaan.

Hieman yli 70 kilometriä huikaisevan kaunista tietä. Osassa vesistöjen ylityksistä oli molemmilla rannoilla pehmeätä hiekkaa, joka teki ylityksen vieläkin haasteellisemmaksi. Vastaantulevan liikenteen määrä oli päivän mittaan voimakkaasti lisääntynyt. Paljon vuokra Dustereita liikkeellä.

1.tielle päästyämme ajoimme suoraan Kirkjubaeklausturiin N1-huoltoasemalle, jossa söimme myöhästyneen lounaan. Ruokailun jälkeen 203-tietä läheiselle Stjornarfossin vesiputoukselle. Sattumalta lähes saman aikaisesti kääntyi peräämme meidän ensimmäinen ryhmämme ja menimme yhdessä vesiputoukselle ottamaan, jos jonkin näköisiä valokuvia.

Täältä matkamme jatkui Foss a Sidu ja Fossalar vesiputouksien kautta, laavakenttien välistä Skeidera Bridge monumentille. Matkalla ohitimme Lomagnupurin kalliot ja ”Temppelivuoren”, sekä Haoldukvisilin jäätikön. Molemmissa pysähdyttiin jälleen kuvaamaan.

Lopulta saavuin Skaftafellin huoltoasemalle ja tankkauksen jälkeen siirryimme tien toisella puolella sijaitsevaan Skaftafell hotelliin. Majoittuminen ja tunnin kuluttua illalliselle. Märät kengät ja muut varusteet saimme hotellin kuivauskaappiin kuivumaan. Hyvää palvelua. Tänään meillä kului ruokailuun lähes kaksi tuntia, sillä jälkiruoan tulo kesti todella pitkään. Lopuksi kuittasimme jokainen laskumme ja siirryimme hyvin ansaitulle yöpuulle.

Päivä 13 | Skaftafell - Höfn | 176 km

Tänään herättiin raikkaassa jäätikköilman alassa muutaman kilometrin etäisyydellä Vatnajökulin jäätiköstä. Jäätikkö on Euroopan suurin. sen pinta-ala on noin 8100 neliökilometriä. Jäätiköllä sijaitsee kolme yli 2000 metriä korkeaa tulivuorta. Kyllä, luit oikein, tulivuoria vaikka se uskomattomalta kuulostaakin.

Tänään startti hivenen myöhemmin, eli klo 08.45, koska ensimmäinen kohteemme Skaftafellin vierailija keskus aukeaa klo 09.00 Hotellilta on sinne matkaa noin 5 kilometriä, ”väärään suuntaan”, eli takaisin1-tietä ja edelleen 998-tietä Reykjavikiin päin.

Turisteja oli heti aamusta ovenkahvassa kiinni. Vierailijakeskuksessa tietomäärämme lisääntyi huimasti kyseisestä jäätiköstä. Vatnajökul lienee nimenä tuttu jokaiselle suomalaiselle koulun käyneelle. Täällä piti maksaa pysäköinnistä.

Tunnin vierailun päätteeksi mopot käyntiin ja suunta kohden itää. 57 kilometriä ja kolmisen vartin kuluttua saavuttiin Jökulsarlonin jäätikköjärvelle. Vai pitäisikö tätä kutsua lahdeksi, sillä valtatien sillan alta on vesiyhteys Atlantin Valtamerelle. Toki se on valtaosan vuodesta jäälohkareiden tukkima. Taitaa ”virallinen” kutsuma nimi olla Jökulsarlon Ice Lagoon, eli jäätikkö laguuni.

Täällä meillä oli varattuna Ice Lagoon Adventure Toursin iso kumivene klo 11.20 Ennen sitä tutustuimme paikalliseen ”markkina meininkiin”, jota värittivät sadat turistit. Isossa yhdistelmä ajoneuvossa vaatteiden vaihto pelastautumispukuihin, sillä risteily toteutettiin avonaisella, isolla RIB-veneellä, jossa kyytiä oli antamassa Suzukin 200 hevosvoimainen perämoottori. Saatiin naispuolinen kuljettaja, joka on mökkeillyt Norjassa ja käynyt mm. Kilpisjärvellä. Hyvä kikka oli jättää omia varusteita puvun alle lämmittämään. kannatti ottaa mukaan vielä omat paksummat hanskat, sekä kypärähuppu. Rantaa ja takaisin siirryttiin Scanian kuorma-autosta rakennetulla linja-auto versiolla, jossa isot renkaat ja todella korkea maavara.

Risteily kestää tunnin ja sinä aikana näimme mm. kolme jäälautalla lepäilevää hyljettä, sekä useita eri lintulajeja. Koimme myös kahdesti jäälohkareen murtumisen pystysuoralta seinämältä. Musta väri osassa jäälohkareissa ei ole ilmansaastetta, vaan läheisten tulivuorien muodostamaa tuhkaa. Mielenkiintoinen jäätikköreissu.

Risteilyn päätteeksi jälleen vaatteiden vaihto ja sitten lounaalle läheisille ”kojuille”. Tarjontaa oli monen moista. Valitsimme lettuja erilaisilla täytteillä. meikäläisen annos maksoi 2100 ISK, eli sellaiset 14,43 €. Matkamme jatkui kohden Höfnin kylää, (Hornafjörðurin kunta, noin 1700 asukasta), jonne matkaa 80 kilometriä. 35 kilometrin ajon jälkeen jaettiin jälleen ryhmä puoliksi ja ensimmäinen ryhmä jatkoi suoraan Höfniin ja toinen lähti etsimään haasteita tieltä 985. Äijät halusivat kunnon haastetta, joten tältä tieltä sitä löytyy. 16 kilometriä aivan jäätikön reunalle.

Kapea, aluksi sora- ja sitten pikemminkin kivinen tie ilman kaiteita, sisältäen noin 20 % ylä- ja alamäkiä, lukuisia serpentiini mutkia, muttei vesistön ylityksiä. Ylhäällä sakeaa sumua ja lämmintä noin +8 C. Tiellä tuli vastaan muutamia maastokelpoisia autojakin. Tie päättyy Jöklasel jäätikön Base Campille (pieni osa Vatnajökulia), reilusti yli 1000 metrin korkeuteen. Eli jos kaipaat haastetta, niin käy kokeilemassa.

Tänään ei tankkausta, koska eiliselle tuli kaksi tankkausta. Majoittauduimme mukavaan Guesthouse Mikaeliin, jossa huoneemme olivat käytössä klo 16.00 alkaen.

Hieman lepäilyä ja kävelyä kylällä, ennen normaalia aikaisempaa illallistamme jo klo 18.00 Ruokapaikaksi valikoitui läheinen Pakkhus, koska tiesin siellä olevan hyvää ruokaa ja palvelun pelaavan. Illallisella juhlittiin Jaakon ensimmäistä päivää eläkeläisenä. Illallisen päätteeksi ruokaa sulattavaa leppoisaa kävelyä ennen majoitukseemme palaamista.

Mukava jäätikköpainotteinen ajopäivä kallistui lopulta viileneväksi yöksi lämpömittarin näyttäessä +7 C.

Päivät 12-13 | Fire & Ice | Reykjavik - Skaftafell - Höfn | 350 km + 176 km