Päivä 14 | Höfn - Seydisfjördur | 395 km

Tänään aamupala tarjoilu alkoi vasta klo 07.30, joten silloin olimme koko ryhmämme voimalla paikalla. Hyvä, mutta hieman niukka valikoimaltaan. Perinteisesti startti tapahtuu tunnin kuluttua aamiaisen aloittamisesta, niin tälläkin kertaa. Sää pilvinen mutta kuiva ja lämmintä +11 C. Vaikutti ihan mukavalta ajosäältä.

99-tietä kylän läpi takaisin Ringille (1) ja käännös oikealle kohden itää. Heti alkumatkasta on eräältä levähdysalueelta hienot näkymät Atlantin Valtamerelle. Stoppi ja istuutuminen punaisessa tuolissa, kyllä, matkan varrella on punainen isohko pöytätuoli pultattu kiinni kallioon. Eräänlainen nähtävyys se on tämäkin.

Tässä kohdin tieosuuden maisemat ovat hienoja pitkän matkaa. Seuraavaksi pysähdys Skutafossin vesiputouksilla. Sitten pitkän lahden ylitys yksi kaistaista siltaa pitkin. Islannissa erittäin monet sillat ovat jopa maan suurimmilla ja vilkkaimmilla teillä rakennettu vain yksi kaistaiseksi (One Line Bridge) ja sillä, joka saapuu ensin paikalle, on etuajo-oikeus. Toki tässäkin on hyvä käyttää ns. ”pelisilmää” ja olla kohtelias puolin ja toisin.

Seuraavaksi ohjelmassa oli lyhyt maisema pysähdys (Sea Viewpoint) ennen Djupivogurin kylällä sijaitsevaa N1-automaaattiasemaa. Kaikkien pyörien tankkaus ja kylmäaseman litra hinta oli tänään 3,143 ISK, eli noin 2,16 €. Toinen mittareista ei toiminut ja toisesta ei saanut kuittia, sekä polttoaineen tulo loppui välillä, joten jouduttiin tankkaamaan kahteen otteeseen.

Kaiken kaikkiaan Höfn-Djupivogurin noin 100 kilometrin väli on kaunis tieosuus, mutta tällä kertaa oli paikoitellen niin sakea sumu ettei juurikaan maisemia nähty. Hetkisen kuluttua oikaisimme pois 1-tieltä 939-tielle, joka on lyhyempi vaihtoehto mm. Egilsstadiriin ajettaessa. Seuraavat 20 kilometriä olivat hyväkuntoista soratietä, jonka varrella voi tutustua niin Folaldafoss, kuin Haenubrekkufossin vesiputouksiin. Tie nousee ylös solaan (Öxi Pass) ja huipun jälkeen laskee jälleen alas, sisältäen joitakin hauskoja mutkia.

Takaisin asfaltille päästyämme ajoimme jonkin verran eteenpäin, kunnes oikealle erkaantuu sähkölinjan huoltotie F936. Tämän tie osuuden olen ajanut joka kerta vieraillessani Islannissa. Niin tälläkin kertaa. Eli asfaltti ryhmä, neljä pyörää ja viisi henkeä jatkoivat suoraan Egilsstadirin N1-huoltoasemalle lounaalle ja loput neljä pyörää ja henkilöä suuntasivat soratietä ylös vuorelle.

Ylhäällä lyhyt tauko, jonka jälkeen jyrkähköä ja mutkaista ”sepelipikistä” alas. Tie on 21 kilometriä pitkä. Tämä on varsin hyvä tie idästä länteen päin ajettaessa harjoitella laskeutumista kunnon alamäissä. Alhaalla saavuimme jälleen 1-tielle, jota pitkin ajettiin 32 kilometriä samaan paikkaan Egilsstadiriin lounaalle, missä puoliryhmämme jo odottikin meitä saapuviksi. Ennen kaupunkia ohitimme vanhan Suomen kilvissä olevan VolksWagen Passatin. Nakkisämpylää ja pizza laisseja. Ei niin terveellistä, mutta ihanan täyttävää.

Tässä kohdin oli tehtävä päätös, kävisimmekö vielä viimeisen Islannin ajopäivän kunniaksi katsomassa Itä-Islannin suurinta Lunni (Fratercula Arctica) populaatiota. Borgafjördur eystri-vuono on erinomainen kohde katsella lunneja syrjäisessä Itävuonojen luonnossa. Menomatka järven länsipuolelta 925/944 sorateitä pitkin kohden pohjoista. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen käännös vasempaan. 94-tielle. Tämän tien parin pitkän suoran jälkeen alkaa todella makea mutka osuus vuorten ylitse. Asfaltti oli aivan priimaa.

Loppupäästä tietä löytyy myös pari kahvilaa, jotka olivat auki klo 17.00 asti. Itse lunnien bongauspiste (Borgarfjardarhöfn) on pienessä satamassa, nimeltään Höfn Borgarfirdi Eystri, noin viisi kilometriä Bakkagerdin kylän jälkeen. Kylällä näkee paljon muitakin ulkomaalaisia turisteja ja runsaasti lintubongareita.

Kohteella oli satoja lunneja, siis aivan valtavasti ja puusta rakennettuja portaita/teitä pitkin pääsi aivan lintujen viereen. Varttitunti kuvattiin ja kierreltiin, kunnes palattiin kylään kahvitauolle. Kuppi kaakaota 400 ISK, mutta kun santsasin kaikki neljä kupillista, niin hintakin tuntui hyvinkin kohtuulliselta. Pidimme taukoa, koska tulomatkalla oli vain +8 C lämmintä ja kylmä tuuli pohjoisen suunnasta. Tauon jälkeen tuuli oli tyyntynyt ja lämpötilakin noussut +11 C lukemaan ja ennen kaikkea aurinkokin alkoi paistamaan. Tästä oli vielä matkaa Seydisfjörduriin 98 kilometriä.

Paluumatka etelään 94-tietä, jolta käännös vasempaan 93-tielle, joka vei meidät takaisin Tanskan laivan lähtösatamaan Seydisfjördurin kylän. Tie ohittaa Fardagafossin ja kohta perään Gljufurfossin vesiputouksen, joka on ensimmäinen autolautalla Islantiin saapuvaa tervehtiä vesiputous. Seydisfjördurissa majapaikkamme oli Hotel Aldan-Old Bank. Tämä hotelli käsittää kolme erillistä puurakennusta, joista meidän majoituksemme on sopivasti moottoripyörien Check-in suoran varrella.

Illalla vielä lyhyt kävelykierros kylällä ennen illalliselle siirtymistä hotellimme ravintolaan Aldaniin. Matkaa vain 200 metriä. Tilasin päivän kalan, leipää, alkoholittoman vehnäoluen, sekä jälkiruoaksi kokin spesiaali, eli jonkun sortin lasista tarjoiltavan tiramisun. Hintaa tälle setille kertyi 8750 ISK, eli noin 60,13 €.

Illallisen päätteeksi jälleen lyhyt kävelylenkki majoitukseen ja sitten lämpimän peiton alle, sillä tulevasta yöstä oli tulossa normaaliakin kylmempi. Kauan ei tarvinnut unta odottaa…

Päivä 15 | Seydisfjördur- Pohjois- Atlantilla| 1 km ja parisataa meripeninkulmaa

Yöllä oli raikas ja viileä ilma ja aamulla lämpötila oli vain +6 C. No, säästä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi nukuin hieman viileässä huoneessamme oikein hyvät yö unet. Aamupalalle matkaa noin 200 metriä ja totuttuun tapaan me olimme ensimmäisenä odottamassa oven takana. Hyvä niin sillä 10 minuuttia ennen ravintolan aukeamista klo 07.30 oli kertynyt jono kadulle asti.

Ei niin monipuolinen valikoimiltaan, mutta muutoin oikein hyvä aamupala. Reilut puoli tuntia ja siiten takaisin majoitukseen ja pakkaamaan, sillä Check-in pisteellä tuli olla klo 08.30 Tämä oli sinänsä helppoa, sillä läheinen tienpätkä toimi kaksipyöräisten lähtöselvitysalueena. Sama laiva, millä Islantiin saavuttiinkin (Smyril Line, M/V Norröna) saapui 10 minuuttia myöhässä. Kyydissä oli runsaasti turisteja erilaisilla ajoneuvoillaan.

Melkein tunti jouduttiin odottamaan ja sitten isolla letkalla kannelle 4. Laskujeni mukaan tältä pisteeltä kyytiin tuli 76 moottoripyörää, pari mönkijää ja muutama polkupyöräkin. Kiinnitys sessio kolmella liinalla. Oli sen verran hyvin ”surrattu” ei varmana kaadu ja viereinen saksankilvissä ollut Bemun iso Adventure oli niin lähellä, ettei olisi edes mahtunut kaatumaan. Jaakon Trumppa oli kiinnitettynä toisella puolella pyörääni ja loput ryhmämme mopot, mikä missäkin välissä, mutta kuitenkin samalla alueella.

Perushikihän siinä tuli pintaan, joten hyttiin numero 7313 ja pikaisesti suihkuun, jotta ehdittiin seuraamaan irrotusta, joka lopulta tapahtui vartin aikataulusta myöhässä. Todennäköisesti laiva ajaa tuon vartin kiinni ennen yöllistä kiinnittymistä huomisen puolella klo 03.00, Färsaarten pääkaupunki Torshavniin. Irrotus tapahtuisi aikataulun mukaan klo 03.30 Me tuskin kuulemme tuota operaatiota yöuniltamme (toivottavasti emme…).

Laivallahan on käytössä Färsaarten aika, joka on tunnin enemmän kuin Islannissa. Päivän aikana jokainen puuhaili omiaan mm. shoppaillen, lepäillen, lukien, kevyesti syöden ja juoden tai vain nukkuen. Itse päätin hyödyntää tämänkin ajan ja tehdä töitä, niin tähän kuin tuleviinkin reissuihin liittyen.

Klo 18.00 meillä oli kokoontuminen kannella kuusi, ravintola Skansagardurin oven edessä. Siitä sitten sisälle ja illalliselle, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Useita niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin, juomien kera. Meillähän tähän pakettiin sisältyivät myös alkoholijuomat halukkaille.

Ruokailun jälkeen vielä 10-kannelle Laterna Maciga Clubille katselemaan merta ja puimaan matkamme tähän astista antia. Kolmisen tuntia siinä hurahti ja sitten nukkumaan. Sää merellä oli pilvinen ja merenkäynti rauhallista, joten helposti ja nopeasti saatiin unen päästä kiinni.

Päivät 14-15 | Fire & Ice | Höfn - Seydisfjördur - Laivalla | 395 km + 1km ja parisataa meripeninkulmaa