Päivä 8 | Seydisfjördur - Husavik | 285 km

Aamulla jo viideltä ylös katselemaan ”maisemia”, mutta yllätyksekseni sumu oli niin sankkaa, ettei juuri mitään näkynyt, joten takaisin nukkumaan. Uusi yritys aamiaiselle klo 06.30, jolloin sumu oli hieman hälvennyt.

Syötiin kunnon aamupala. Tällä laivalla ruoka on todella hyvää. Klo 08.30 (LT) kiinnitettiin Islannin itärannikolle Seydisfjördurin pikku kaupungin satamaan. Hirveätä hässäkkää autokannella, mutta ulos selvittiin noin puolessa tunnissa.

Lämpötila +5 C ja kevyttä tihkusadetta ja sumua, mutta hei! islannin sää vaihtuu noin vartin välein, joten kohta oli sumu hälvennyt ja lämpötilakin mukavat +8 C. Kohta loppui myös sade. Ensin 93-tietä Egilsstadiriin, jossa on päätettävä, lähteekö Ringiä (1) oikealle vai vasempaan, molempia kautta pääsee pääkaupunki Reykjavikiin asti. Valitsimme matkaohjelmamme mukaisesti kääntymisen vasempaan. Lentokenttä sivuutettiin ja Fellabaerin jälkeen alkoi tyhjyys. Noin 60 kilometriä ja lyhyt pysähdys Rjukandafoss vesiputouksella.

Kymppi vielä eteenpäin ja sitten Islannin ensimmäiselle sorapätkälle, tien 901 muodossa. tämä on hauska noin 50 kilometrin soratie, jossa noustaan ”vuorelle” ja ajetaan ”kuunmaisemaa” pitkin. Noin 40 kilometrin kohdalla sijaitsee Modrurudalur. (Huom! useassa otteessa aikaisemmin kirjoitan tuon kolmannen kirjaimen D-kirjaimeksi, koska näppäimistä ei tunnista kyseistä Islannin kielen kirjainta). Täällä nautittiin lounaaksi lammaskeittoa ja jälkiruoaksi jotain paikallista munkin tapaista leivonnaista kahvin kera. Hyvää ja kohtuu ”suolaisen” hintaista. 3660 ISK, joka on noin 25,15 €.

Lounaan jälkeen takaisin pääväylälle ja sitten oikealle tielle 862. Tämä tie johtaa Euroopan suurimman vesiputouksen (Dettifoss) länsipuolen pysäköintialueelle. Tie on kokonaan päällystetty aina Husavikiin johtavalle 85-tielle asti.

Viime vuonna ajoin itäpuolen tietä (nro 864) ja se on kokonaan päällystämätön. Molempien teiden kautta pysäköintialueilta on noin kilometrin kävelymatka itse vesiputoukselle. Länsipuolen etuna on, että samalla voi bongata läheisen Selfossin vesiputouksen, joka on kauniimpi kuin Dettifoss.

Tämä on ”turistirysä” ja porukkaa on bussilasteittain, mutta onhan tämä nähtävä. osa porukasta kävi aina alatasanteella asti, jossa saa varautua kevyeen vesisuihkuun. Tunnin vierailu ja sitten etupyörät kohden Husavikia, joka tunnetaan islannin valaspääkaupunkina.

Pysähdyimme Öxarfjördurin lahden kallioilla ja täytyy sanoa, että maisema on todella upea ja vesi erittäin kirkasta. Lunneja, lunneja niitä bongattiin, hyvä niin mutta viimeisenä ajopäivänä tällä saarella meidän on tarkoitus käydä todellisessa lunni kohteessa, joten lunneista myöhemmin lisää.

Lopulta Rantatietä saavuttiin Husavikiin (2200 asukasta) ja eikun tankkaamaan. No, ensimmäisellä asemalla ei korttini toiminut automaatissa, joten vaihdettiin N1-asema Orkaniin ja sitten alkoi pelittää. Litra hinta tänään 324,24 ISK, joka tekee euroissa 2,23. Ei ihan halpaa.

Tästä jatkoimme rantaan ja kävimme tsekkaamassa huomisen valasristeilyn kokoontumispaikan ja sitten mopot parkkiin ja läheiseen Valasmuseoon.

Päivä 9 | Fire & Ice | Husavik - Saudarkrokur |350 km

Heräsin jo viiden jälkeen ja kävin ikkunassa toteamassa, että yöllä on satanut reippaasti ja vieläkin sää on sumuinen ja tihkusateinen. Aamupala jo totutusti klo 07.00. Outin kanssa käveltiin viereiseen Fosshotelliin aamupalalle. Muu ryhmähän oli jo tässä hotellissa majoittautuneena.

klo 08.15 startti kohden valasretken järjestäjän toimistoa. Olimme tehneet boardingin jo edellisenä iltana Gentle Giantin ticket centerissä. Jokaiselta kirjattiin ylös nimi, kansalaisuus sekä syntymäaika. Kypärät saatiin sisälle toimistoon risteilyn ajaksi. Meillä oli ajovarusteet päällä ja siihen vielä sadevehkeet, pipot, kypärähuppu ja joillakin myös lippalakki. Laivalla olisi ollut mahdollisuus pukeutua järjestäjän tarjoamaan haalariin.

Troolari Faldur irrotti kaijasta klo 08.45 ja suuntasi noin tunnin (10 mpk) matkan päähän Husavikistä. Kyydissä oli noin 30 henkeä, ranskalaisia, aasialaisia ja meidän 10 hengen ryhmä. Merenkäynti oli kohtalaista, joten alkuun oli osalla porukasta totuttelemista, mutta kukaan ei kuitenkaan tullut reissun aikana merisairaaksi. Samoille ”apajille” saapui kaksi troolari ja pari RIB-venettä.

Kipparin lisäksi laivalla oli nuori ranskalainen nainen juontajana/oppaana. Hän oli työskennellyt viime talvena Suomen Lapissa, joten jutun juurta riitti. Valaita nähtiin useita. Pienempiä ja suurempia. Tunnin katselun jälkeen alkoi tunnin kestävä paluumatka takaisin Husavikiin, jonne kiinnitettiin klo 11.45

Startti puolilta päivin. Ajoimme matalalle Myvatn (Sääksijärvi) lintujärvelle, jonka läheisyydessä nautimme kevyen lounaan. Tästä sitten järven ympäri, tai melkein, parin koukun jälkeen takaisin Ringille (1) ja etupyörät kohden Akureyriä.

Matkalla pysähdyimme kauniilla Godafossin vesiputouksella, jossa oli lukuisa määrä muitakin turisteja. itse putoukselle oli jälleen muutaman sadan metrin kävelymatka. no, hyvää tauko liikuntaa. Ennen Akureyrin kaupunkia seitsemän kilometrin maksullinen tunneli, joka kuitenkin on moottoripyörille ilmainen. Ilmainen kiertotie on 16 km pidempi ja huomattavasti hitaampi.

Akureyrissä oli ison kaupungin tuntua, sillä marketteja ja liikkeitä oli paljon päätien varrella. Kaupungin sataman laiturissa oli kiinnittyneenä kaksikin loistoristeilijää. Kaupunki on suosittu risteilijöiden käyntikohde. Tällä kertaa me emme pysähtyneet kaupungissa muutoin kuin puolen tusinaa kertaa punaisissa liikennevaloissa.

11 km myöhemmin käännös oikealle tielle 82, joka hetken kuluttua muuttui ns. Rantatieksi. Sivuutimme Dalvikin ja Olafsfjördurin. Heti Olafsfjördurin jälkeen on mielenkiintoinen tupla tunneli, eli 7100 metriä ja muutama satametriä väliä ja perään 3900 metrin tunneli. Välissä pysäköintialue opaste kyltteineen erittäin hienon lahden poukamassa. Ensimmäinen tunneli on kapea, jossa muutaman sadan metrin välein kohtaamispaikkoja. Yllättävän paljon oli vastaantulevaa liikennettä ja mekin jouduimme neljästi väistämään vastaantulijoita. Toisessa tunnelissa oli lähes kuuma, eli lämpötila sellaiset +30 C, kun ulkopuolella oli +8 C.

Siglufjördurissa käytiin Olis-huoltoasemalla tankkaamassa ja nauttimassa kahvit. Tällä kertaa 95-oktaanisen litrahinta oli 314,8 ISK, joka on eroissa noin 2,16. Eli hinta oli sellaiset seitsemän senttiä vähemmän kuin edellisellä tankkaus kerralla. Kaupungin sataman laiturissa oli kiinnittyneenä jonkun oligarkin lähes 100 metrinen huvijahti.

Siglufjördurin ja Saudarkrokurin välisellä tieosuudella (76) on hulppeat näkymät Pohjois-Atlantille. Varsinkin tien alkuosa on hieno jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Tosin tällä kertaa sumu oli ajoittain niin sakeaa, ettei maisemia juurikaan nähnyt. Osuudella on myös joitakin kilometrejä sorapitoista pinta paikallisten tietöiden johdosta. Loppuosalla reitistä meitä riepotteli kylmä ja puuskainen pohjoistuuli. Lopulta saavuimme Saudarkrokuriin ja majoittauduimme Arctic hotel Mikligarduriin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä keskustasta.

Tunti aikaa henkilökohtaiseen huoltoon ja sitten kävelimme noin 250 metriä läheiseen Sauda nimiseen ravintolaan, jonne olin lounastauolla soittanut ja varannut meille pitkän pöydän. Päätin tilata kanankoipia ja kyytipojaksi iso alkoholiton Viking bondi tuoppi. Alkoholillinen maksaa noin 12 € ja tämäkin hulppeat 10 €.

Islannissa illallinen ilman alkuruokaa ja jälkiruokaa tulee silti oluen kera maksamaan noin 40–50 €. Toki jos tilaa pizzaa pääsee vähän halvemmalla. Illallisen jälkeen takaisin hotellille, jossa lähes kaikki lähtivät jo nyt nukkumaan, sillä päivä on ollut pitkä ja huomenna suunnataan oikein kunnolla soratielle, joten on hyvä levätä ”varastoon”.

Päivät 8-9 | Fire & Ice | Seydisfjördur - Husavik - Saudarkrokur | 285 km + 305 km